Kaverikoirat

Kaverikoira-koirakot toimivat samojen käytänteiden ja ohjeiden mukaisesti. Kaverikoiraohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa asumisyksiköissä, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa.

Toiminta on vapaaehtoista ja palkatonta, eikä koirakoille makseta kulukorvauksia. Kaverikoiratoiminnassa huomioidaan osapuolten turvallisuus ja mukavuus yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa. Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että kohtaamistilanteesta nauttivat ja saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koiranohjaaja ja koira.

Kaverikoiratoiminta alkoi Suomessa vuonna 2001 Kennelliiton ja avustajakoirakouluttaja Leena Rajalan yhteistyönä. Ensimmäinen kaverikoirakurssi järjestettiin Paimiossa, josta toiminta laajeni eri puolille maata.

Kennelliitto rekisteröi Kaverikoira-tavaramerkin Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH) 15. syyskuuta 2005. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana noin 1 400 koirakkoa.

Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kaverikoira-nimeä voivat käyttää ainoastaan Kennelliiton ryhmissä toimivat koirakot. Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja kaverikoiraohjaajan nimikyltistä.

Kennelliiton kaverikoiratoiminta määritellään eläinavusteiseksi toiminnaksi. Eläinavusteinen toiminta on useimmiten koirien avulla tapahtuvaa vapaaehtoista toimintaa, jossa toimijat ovat saaneet vähintään perehdytyksen ja sen käytyään saaneet valmiuden vierailla erityisryhmien luona koulutuksellisista tai virkistyssyistä.

Kaverikoiraohjaajien kertomaa

”Eräs iäkäs herrasmies silitti kyynelehtien Hilla-kaverikoiran pehmeää turkkia ja kiitti minua, että olin tuonut hänen pystykorvansa takaisin. Hoitaja kertoi, että mies ei juurikaan ollut viime aikoina puhunut mitään."

"Alfred-kaverikoira on pieni ihmeidentekijä: nousematon käsi on noussut silittämään pehmoista turkkia, suljetut silmät auennet katsomaan, puhumaton on alkanut puhumaan.”

"Mieleenpainuvin muisto lienee sänkypotilaana oleva vanhus, joka sai Mimosa-kaverikoiran viereensä pötköttämään, vanhuksen silmistä valui ilon kyyneleet, ja taisi tulla ohjaajallekin tippa linssiin.” 

"Ohjaajana mieleenpainuvin kohtaaminen asukkaan ja Veera-kaverikoiran välillä on ollut aivan kaverikoiratoiminnan alkuaikoina. Tällöin puhumaton ja vaikeasti dementoitunut vanhus istui sohvalla yksin ja menimme Veeran kanssa hänen viereensä istumaan. Vanhus yritti tavoitella Veeran turkkia koskettaakseen ja ohjasin hänen kätensä Veeran turkille ja samassa kyyneleet ilmestyivät vanhuksen silmiin, kun hän kosketteli ja silitteli Veeran turkkia. Oli liikuttavaa nähdä, kuinka eläimen läsnäolo voi luoda tunnemuistoja jostain kaukaa menneisyydestä. Siinä me sitten aikamme rauhassa istuskelimme vanhuksen seurana."

Vuonna 2013 Kennelliiton kaverikoiratoiminta hyväksyttiin kansainvälisen eläinavusteisen toiminnan kattojärjestön AAII:n (Animal Assisted Intervention International) täysjäseneksi.