FCI:n jalostuslinjaukset ja -säännöt

FCI:n jäsenmaiden ja sopimusjäsenten tulee laatia omat jalostussääntönsä, jotka perustuvat FCI:n jalostussääntöihin. Tällaisten sääntöjen tulee tarkoituksenmukaisesti ja järkevästi huomioida kullekin rodulle tyypilliset työominaisuudet.

FCI:n jäsenmaiden ja sopimusjäsenten jalostusta koskevat säännöt ja ohjeet voivat olla vaativammat kuin FCI:n säännöt, mutta eivät saa olla ristiriidassa FCI:n kansainvälisten jalostussääntöjen kanssa.

FCI:n linjauksia ja sääntöjä koirien jalostukseen ja kasvatukseen liittyen ovat

• FCI:n kansainväliset jalostussäännöt
• FCI:n kansainvälinen jalostusstrategia sekä
• FCI:n ohjeistus rotujen ja rotumuunnosten risteytyksistä.

FCI:n kansainväliset jalostussäännöt

FCI:n kansainväliset jalostussäännöt ottavat kantaa ja ohjeistavat jalostuskoirien luonteesta ja terveydestä sekä lisääntymisestä ja keinosiemennyksestä. FCI:n jäsenmaiden on esimerkiksi pidettävä tilastoa koirista, joilla esiintyy perinnöllisiä vikoja, kuten lonkkaniveldysplasiaa tai PRA:ta, vastustettava näitä vikoja järjestelmällisesti, seurattava jatkuvasti niiden esiintymistä ja raportoitava tästä FCI:lle pyydettäessä.

FCI:n jalostussäännöt linjaavat myös kasvatusasioita, kuten koirien vuokraamista jalostukseen (jalostusoikeuden siirtäminen), kirjallisia sopimuksia, astutustodistusten sisältöjä sekä pentueiden rekisteröintiä. Muun muassa Kennelliiton Koirarekisteriohje perustuu näihin sääntöihin eli meillä noudatetaan FCI:n määräyksiä koirien rekisteröinnistä.

FCI:n kansainvälinen jalostusstrategia

FCI:n kansainvälinen jalostusstrategia linjaa jalostuskoirien terveys- ja luonnevaatimuksia, korostaa koirien luonnollisen lisääntymisen tärkeyttä sekä kehottaa rotujen ja myös yksittäisten pentueiden perinnöllisen vaihtelun ylläpitoon. Monigeenisten ominaisuuksien osalta se kannustaa käyttämään nykyaikaisia jalostustieteen keinoja, esimerkiksi Kennelliitossakin käytössä olevia jalostusindeksejä. Kennelliiton jalostusstrategia pohjaa FCI:n jalostusstrategiaan.

FCI:n ohjeistus rotujen ja rotumuunnosten risteytyksistä

Ohjeistuksessaan rotujen ja rotumuunnosten risteytyksistä FCI kannustaa tekemään risteytyksiä rotumuunnosten välillä ja listaa muunnokset, joiden välisistä risteytyksistä syntyneet pentueet rekisteröidään FCI-maissa ilman erillistä hakemusta. Ohjeistuksessa todetaan, että geneettisesti liian pienet populaatiot ovat koirien terveyden kannalta epäedullisia ja kannustetaan rotumuunnosten välisiin risteytyksiin silloin, kun on tarpeen edistää rodun terveyttä.

Rotumuunnosten välisten risteytysten on noudatettava kyseistä ohjetta, ja niiden rutiininomaisesta hyväksymisestä voivat päättää kansalliset kennelliitot itse.

Ohjeistuksessa todetaan, että myös sukulaisrotujen välisiä risteytyksiä voidaan tehdä, kun tavoitteena on parantaa koirien terveyttä ja vähentää terveysongelmia aiheuttavia ulkomuodon ääripiirteitä.

Kaikkien risteytysten osalta FCI:n ohjeistuksessa mainitaan, että

• kokomuunnoksista voidaan yhdistää vain toisiaan lähimpänä olevia muunnoksia, jotta voidaan välttää pentujen liian suuresta koosta aiheutuvat synnytysongelmat.
• pitkäkarvaisuus on väistyvästi periytyvä ominaisuus, joten kahden pitkäkarvaisen koiran yhdistelmästä syntyy aina pitkäkarvaisia jälkeläisiä.
• kahden merlevärisen koiran yhdistäminen on kiellettyä, koska keskimäärin joka neljäs tällaisesta yhdistelmästä syntynyt pentu on merletekijän osalta homotsygoottinen eli samanperintäinen. Homotsygooteilla merlekoirilla esiintyy terveysongelmia, kuten esimerkiksi kuuroutta.