Merleväritystä esiintyy usealla rodulla

Merle-väritystä aiheuttavat alleelit sijaitsevat SILV- eli PMEL17-nimisessä geenissä, jonka normaali geenimuoto ("m") on resessiivinen. Jos koiralla on kaksi normaalia geenimuotoa ("mm"), sen pigmentti on tasainen. Jos koira on heterotsygootti merle ("Mm") ja muulta väritykseltään musta, on sen väritys merlen johdosta niin sanottu sinimerle. Jos taas heterotsygootin koiran muu väritys on ruskea, on kyseessä merlen myötä ns. punamerle. Merleväritystä nimitetään eräissä roduissa myös mateenväriksi tai laikullisuudeksi.

Merleväritystä esiintyy muun muassa shetlanninlammaskoirilla, australianpaimenkoirilla, bordercollieilla, chihuahuoilla, mäyräkoirilla ja beaucenpaimenkoirilla. Myös tanskandoggien harlekiinikuvio on merle-mutaation aikaansaama.

Silmäsairaudet ja silmän kehityshäiriöt

Sekä isältä että emältä tullessaan (homotsygootti) merle on yhteydessä erilaisiin silmän kehityshäiriöihin tai sairauksiin. Siihen liittyy esimerkiksi värikalvon puutteellinen kehitys sikiökaudella. Kehityshäiriö voi olla asteeltaan lievä (iris hypoplasia) tai vakava (iris coloboma). Lievässä muodossa iiris on mustuaisen reunassa normaalia ohuempaa. Vakavassa muodossa iiriksessä on selvä reikä tai puutosalue, ja pupillin muoto on epäsymmetrinen eikä pupilli supistu symmetrisesti. Kehityshäiriön myötä iiris ei pysty säätelemään silmään tulevan valon määrää, joten silmä on valonarka: koira ei kykene näkemään kirkkaassa valossa tai sen silmässä tuntuu äärimmäistä epämukavuutta.

Ääritapauksessa homotsygootin koiran silmä voi olla epänormaalin pieni ja puutteellisesti kehittynyt (mikro-ophthalmia). Silmä voi myös puuttua kokonaan. Mikro-ophthalmiaan voi liittyä myös silmän muiden osien kehityshäiriöitä, minkä takia silmä voi olla sokea tai huonosti näkevä.

Kuulo-ongelmat

Useiden rotujen koirilla tehdyn tutkimuksen mukaan 25 % homotsygooteista ja 3,6 % heterotsygooteista merleistä oli joko yhden tai molempien korviensa osalta kuuroja. Merle-koiria oli mukana tutkimuksessa 153 kpl.

Bordercollieilla tehdyn englantilaistutkimuksen mukaan synnynnäisen sisäkorvaperäisen kuurouden ja merle-värityksen välillä on geneettinen yhteys (korrelaatio; 0,26). Tämä tarkoittaa, että merle-mutaatio tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva(t) ja siten aina sen kanssa periytyvä(t) geeni(t) aiheuttavat eri asteisia kuulon alenemia. Tutkimuksessa oli mukana 4143 koiraa, jotka oli tutkittu BAER-menetelmällä 4−10 viikon ikäisinä.

Eri alleeliyhdistelmät aiheuttavat vaihtelua väritykseen ja oireisiin

Merle-alleeleja on tällä hetkellä tunnistettu yhteensä 7 kpl. Näiden alleelien muodostamien genotyyppien vaikutukset sekä koiran väritykseen että ongelmiin silmissä ja kuulossa ovat erilaiset. Niillä alleeleilla, jotka eivät saa aikaan merleväritystä, ei näytä myöskään olevan negatiivista vaikutusta kuuloon ja näköön. Toisaalta yksi alleeleista näyttää olevan vaikutukseltaan niin voimakas, että jo yksinään eli heterotsygootissa muodossa riittää aiheuttamaan samankaltaisia ongelmia kuin homotsygoottisilla, ns. tuplamerlekoirilla. Aiemmin ongelmia on todettu vain jälkimmäisillä. Koirat, joilla on vakavia oireita, ovat lähes kokonaan valkoisia, kuuroja, sokeita ja lisääntymiskyvyttömiä.

Vaikka heterotsygootit ("Mm") koirat voidaan yleensä tunnistaa värityksensä perusteella, on tunnistaminen joskus vaikeaa. Koiralla voi olla vain yksi pieni laikku jossain huomaamattomassa kohdassa. Jotkut värit voivat myös peittää merlen alleen. Tällaisia värejä ovat esimerkiksi keltainen (ee) sekä soopeli (Ay-). Merlelle on kuitenkin onneksi olemassa geenitesti.

Merlealleeleilla esiintyy myös mosaikismia

Erityisen mielenkiintoista on, että merlealleeleilla esiintyy myös epätavallisen runsaasti mosaikismia. Mosaikismi tarkoittaa, että yksilön eri solut saattavat sisältää eri alleelit; osassa soluja voi olla yhdenlainen merlegenotyyppi ja toisissa toisenlainen. Tämä vaihtelu tarkoittaa eroja myös koirien ilmiasuissa. Lähes joka viidennellä tutkitulla merlekoiralla (tutkittuja yhteensä 181) esiintyi mosaikismia. Mosaikismin vuoksi merletestauksessa käytetty poskisolunäyte ei välttämättä kuvaa niitä alleeleja, joita yksilö periyttää. Nämä alleelit näkyvät varmasti vain ituradan soluissa (yksilön ns. lähtösolut, joista kaikki kudokset saavat alkunsa). Uroksilta ituradan solujen genotyypin pystyy määrittämään spermasta (siittiösoluista).

Langevinin ym. (2018) tutkimuksessa suositellaan testaamaan merlerotujen kaikki jalostuskoirat ja varsinkin urokset, joita käytetään tiheästi. Urokset tulisi testata siemennesteestä. Nartuilla ituradan genotyyppiä ei pystytä helpoin menetelmin testaamaan. Niille suositellaan testauksessa poskisolunäytteen lisäksi merlealueen karvanäytettä. Merlen kaikkia tunnistettuja alleeleja testaavia laboratorioita ei ainakaan tällä hetkellä ole montaa.

Kennelliitto ei rekisteröi kahden merlevärisen koiran yhdistelmästä syntyviä pentuja

Merlekuvioinnin vahvuus on yhteydessä alleelin haitallisuuteen. Mitä vahvempi kuvio, sitä todennäköisemmin pennuilla nähdään ongelmia, jos kaksi tällaista koiraa yhdistetään. Kennelliiton hallitus päätti vuonna 2008, että se ei rekisteröi kahden merlevärisen koiran yhdistelmästä syntyviä pentuja. Päätös perustuu eläinsuojelulakiin. Myös harlekiinin värisellä koiralla on aina merletekijä. Seuraavat väriyhdistelmät ovat kiellettyjä kaikilla roduilla:

  • merle - merle
  • harlekiini - harlekiini
  • harlekiini - merle.

Tieto kahden merlevärisen koiran parituskiellosta on kirjattu rekisteröinnin rotukohtaisiin erityisehtoihin niille roduille, joilla esiintyy merleväritystä.

Poikkeus pääsääntöön on ainoastaan pitkä- ja sileäkarvaiselle collielle hyväksytty tiettyjen merlealleelien yhdistäminen. Päätös perustuu uudempaan tietoon eripituisten merlealleelien toiminnasta ja vaikutuksesta. Lyhimmät alleelit eivät aiheuta lainkaan tai kunnollista merleväritystä eikä niiden yhdistäminen nykytiedon mukaan aiheuta jälkeläisissä edellä mainittuja ongelmia. Merleyhdistelmien tekeminen vaatii näissä roduissa siis sekä merlealleelit erottelevan geenitestituloksen, että etukäteen saadun puollon rotujärjestöltä. Rotujärjestö varmistaa, että yhdistelmä on merlen haittavaikutusten suhteen vähäriskinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kahta ilmiasultaan merleväristä koiraa saa näissä roduissa edelleenkään yhdistää, mutta poikkeuksia voidaan tehdä, kun molemmilla osapuolilla on turvallisesti yhdistettävissä oleva, lyhyempi merlealleeli.

Lähteet

De Risio ym. 2010. Prevalence, heritability and genetic correlations of congenital sensorineural deafness and pigmentation phenotypes in the Border Collie. The Vet. J. 286-290.

Kennelliiton silmäsairaustyöryhmä 2016: Silmäsairauksien kuvaus ja sairauksien merkitys jalostuksessa.

Langevin ym. 2018. Merle phenotypes in dogs – SILV SINE insertions from Mc to Mh. PLoS ONE 13(9): e0198536. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0198536

Strain ym. 2009. Prevalence of Deafness in Dogs Heterozygous or Homozygous for the Merle Allele. J. Vet. Intern. Med. 23: 282–286. doi:10.1111/j.1939-1676.2008.0257.x

Voit olla kiinnostunut myös näistä