Shar pein autoinflammatorinen oireyhtymä (SPAID)

Sama mutaatio aiheuttaa sekä poimuisen ihon että terveysongelmia

SPAIDin oireina ovat jaksoittain toistuvat kuumeet ja tulehdukset, esimerkiksi erilaiset nivel-, iho- ja korvatulehdukset. Kroonisten tai uusiutuvien tulehdusjaksojen myötä kehoon kerääntyy tulehdusproteiineja, mikä saa aikaan sisäelinten, usein munuaisten, vahingoittumisen riskin (nk. amyloidoosi). Lisäksi oireyhtymään liittyy hyaluronihapon liikatuotannon aiheuttama erityinen ihosairaus, ihomusinoosi.

Kyseinen mutaatio tunnistettiin jo vuonna 2011, jolloin se kyettiin yhdistämään hyaluronihapon liikatuotantoon. Hyaluronihapon liikatuotanto aiheuttaa paksuuntuneen ja poimuisen ihon, samalla lisäten riskiä koiran immuunijärjestelmän aktivoitumiselle väärällä tavalla.

Ylimääräiset ihopoimut aiheuttavat rodun koirille myös silmäongelmia. Jos ihopoimuja joudutaan operoimaan, kyse on liioitellusta piirteestä, jonka takia yksilö ei ole kelvollinen jalostukseen (Kennelliiton yleinen jalostuksen tavoiteohjelma kohta 3.4.1).

SPAIDin havaitseva DNA-testi on riskitesti

Ruotsin maatalousyliopisto SLU lanseerasi kesällä 2016 SPAIDin havaitsemiseen kehitetyn DNA-testin. SPAIDin havaitseva DNA-testi on niin sanottu riskitesti. Se tunnistaa koirat, joilla on suurin riski sairastua. Testi ei anna varmaa tietoa siitä, sairastuuko koira vai ei.

Testin havaitsema mutaatio on kopioluvun vaihtelu (copy number variant, CNV). Testi mittaa onko koiralla ylimääräisiä kopioita kyseisestä kromosomialueesta. Normaalisti koiralla ei ole ylimääräisiä kopioita, jolloin koiran kopioluku on yksi (CNV=1). Tämä on niin sanottu normaali alleeli. Jos taas kromosomissa on useampi kuin yksi kopio testin kohteena olevasta alueesta, on kyseessä mutaatio. Shar peilla esiintyy mutaatioalleelia, jossa koiralla on yhden kopion sijasta viisi kopiota samasta geenialueesta (CNV=5).

Koska jokaisella yksilöllä on perimässään kutakin alleelia kaksi kappaletta, yksi isältä ja toinen emältä, voi shar pein genotyyppi eli perintötekijöiden muodostama kokonaisuus olla jokin seuraavista:

• Normaali (CNV=2). Koira on saanut sekä isältään että emältään yhden kopion kyseistä geenialuetta (1/1) eli koiralla ei ole mutaatioalleelia.
• Yksinkertainen kantaja (CNV=6). Koira on saanut yhdeltä vanhemmaltaan normaalin alleelin eli yhden kopion ja toiselta vanhemmaltaan mutaatioalleelin eli viisi kopiota kyseisestä geenialueesta (1/5).
• Kaksinkertainen kantaja (CNV=10). Koira on saanut mutaatioalleelin kummaltakin vanhemmaltaan (5/5).

Oheisessa kaaviossa pentueen isällä (vaaleansininen) on yhdessä kromosomissaan mutaatioalleeli ja toisessa kromosomissaan normaali alleeli (5/1 eli CNV=6). Emällä (tummansininen) taas on molemmissa kromosomeissaan mutaatioalleeli (5/5 eli CNV=10). Kaikki yhdistelmän jälkeläiset perivät tietysti emältään mutaatioalleelin, koska muuta sillä ei ole. Isältään jälkeläiset perivät joko normaalin tai mutaatioalleelin. Tilastollisesti tarkasteltuna tällaisen yhdistelmän jälkeläisistä joka toisella on kopioluku 10 ja joka toisella 6.
 

Mitä DNA-testin tulos kertoo?

SPAID-testi on siis riskitesti. Shar peillä, jotka ovat mutaation yksinkertaisia kantajia (1/5 eli CNV=6), on suurempi riski sairastua kuin yksilöillä, joilla on normaali genotyyppi (1/1 eli CNV=2). Suurin riski sairastua on koirilla, joilla on kaksi mutaatioalleelia (5/5 eli CNV=10). Nämä koirat ovat saaneet 5 kopiota molemmilta vanhemmiltaan. Näiden yksilöiden riski sairastua on kahdeksan kertaa suurempi kuin koirien, jotka eivät ole kantajia (CNV=2). 

Lähde: Ruotsin maatalousyliopisto (SLU)

Jalostussuositukset (marraskuu 2016)

SPAID-testi antaa ennusteen siitä, kuinka todennäköistä yksilön kliinisten oireiden saaminen on.  Lisäksi jalostuksessa voidaan testin avulla välttää sellaisten yhdistelmien tekeminen, joiden jälkeläisillä on suurin riski sairastua. SPAIDiin liittyvillä jalostussuosituksilla pyritään vähentämään sellaisten koirien yleisyyttä, joilla on kopioluku 10, koska näillä koirilla on suurin vaara saada kliinisiä oireita. Olssonin ym. (2016 BMC Genomics 17: 299) tutkimuksen mukaan 82 prosentilla sairaista yksilöistä oli kopioluku 10.

Eri kopiolukujen yleisyyteen tulee kiinnittää huomiota pitkäjänteisen jalostusstrategian luomiseksi. Enemmistöllä tutkimuksissa mukana olleista shar pei -koirista on kopioluku 6 tai 10. Jalostussuositukset ovat siksi aluksi joustavia, mutta tiukkenevat ajan myötä sitä mukaa, kun populaatioon saadaan enemmän sellaisia yksilöitä, joilla on pienempi kopioluku. Nyt aloitetaan seuraavilla suosituksilla:

• Vähintään toisella jalostusyhdistelmän osapuolista on oltava ennen astutusta SPAID-DNA-testin tulos.
• Koira, jolla on DNA-testillä todettu kopioluku 10 (5/5) tulee parittaa ainoastaan sellaisen yksilön kanssa, jolla on kopioluku 6 (5/1) tai 2 (1/1). Tämä tarkoittaa, ettei kahta sellaista koiraa, joilla on kopioluku 10, saa yhdistää.
• Koiraa, jolla on DNA-testillä todettu kopioluku 10, ei saa parittaa testaamattoman koiran kanssa.

Kuten aiemmin todettiin, yhdistelmästä, jossa toisella vanhemmalla on kopioluku 10 ja toisella 6, saadaan jälkeläisiä, joilla on joko kopioluku 6 tai 10 (tilastollisesti tarkasteltuna 50 % kumpaakin). On suositeltavaa, että tällaisten yhdistelmien jälkeläiset testataan ja seuraavan sukupolven vanhempina käytetään yksilöitä, joilla on kopioluku 6. Näin toimimalla voidaan muutamassa sukupolvessa vähentää sellaisten koirien esiintymistä populaatiossa, joilla on kopioluku 10.

Pidemmällä tähtäimellä tulee välttää sellaisten yhdistelmien tekemistä, joista voi syntyä jälkeläisiä, joilla on kopioluku 10. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toisella vanhemmalla pitää olla kopioluku 2. Geneettisen pullonkaulan välttämiseksi tällaista toimenpidettä tulee kuitenkin edeltää menestyksekäs jalostustyö, jolla on vähennetty sellaisten koirien yleisyyttä, joiden kopioluku on 6.

Jalostukseen ei luonnollisesti tule käyttää koiraa, jolla on kliinisiä ongelmia, kopioluvusta riippumatta.
 
Lähde: Ruotsin Kennelliitto, http://www.skk.se/sv/uppfodning/halsa/dna-tester/olika-tester/SPAID/. 25.11.2016