Koiran rakenne ja ulkomuoto

Jo paljon ennen virallisten koirarotujen syntymää luonnonvalinta ohjasi koirien rakennetta tiettyyn suuntaan. Koiratyypit eivät kuitenkaan eronneet toisistaan niin paljon kuin nykyään. Ihminen on jatkanut tästä koiran jalostusta ja kehittänyt tyyppejä edelleen.

Koiran rakenne voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri tyyppiin. Kynologisen tyyppiopin loi 1900-luvun loppupuolella norjalainen Olaf A. Roig. Hänen mukaansa koiran rakenne on kehittynyt käyttötarkoituksesta riippuen kolmeen eri suuntaan. Yksi tyyppi korostaa nopeutta, toinen kestävyyttä ja kolmas voimaa. Koiran ruumiinrakenteen ja tehtävän välillä on selvä riippuvuussuhde.

Esimerkkejä eri rakennetyypeistä ovat vinttikoira (laukkatyyppi eli velocide), saksanpaimenkoira (kestävä ravaajatyyppi eli duride) ja ranskanbulldoggi (voimatyyppi eli vigoride). Suuri osa nykyisistä roduista on näiden tyyppien sekoituksia.

Rotumääritelmät elävät ajan mukana

Jokaisella rodulla on rotumääritelmä, joka kuvaa ihanneyksilön. Monen rodun rotumääritelmä on muotoutunut koiran käyttötarkoituksen myötä. Vuosien varrella käyttötarkoitus voi olla muuttunut. Myös rotumääritelmät ovat muuttuneet jonkun verran.

Edelleen on tärkeää, että koiran ulkomuoto on sopiva koiran käyttötarkoitukseen. Koiranäyttelyissä ulkomuototuomarin tehtävä on huolehtia siitä, että rodun ulkomuoto pysyy samana eikä tyyppi muutu liikaa.

Rotumääritelmä ei vaadi millekään rodulle ääripiirteitä. Mitkään ääripiirteet eivät ole koiran hyvinvoinnin kannalta suosittavia. Ääripiirteitä on päässyt rotuihin vuosien varrella. Niihin on nyt kiinnitetty huomiota. Eri maiden Kennelliitoissa on tehty paljon työtä, jotta rotumääritelmät ja niiden tulkinnat ohjaisivat koiranjalostusta mahdollisimman terveeseen suuntaan. Varsinkin Pohjoismaissa ollaan hyvin edistyksellisiä. Rotumääritelmien tulkintaan on kiinnitetty erityistä huomiota jo vuosien ajan.

Koiranäyttelyiden ulkomuototuomareita on myös ohjeistettu tarkkaan siitä, miten ääripiirteisiin tulee kiinnittää huomiota eri rotujen arvostelussa, jotta ne eivät yleisty eri roduissa. Englannissa, joka on monen koirarodun kotimaa, on käyty läpi koirien rotumääritelmiä ja tarkistettu niitä tarpeen mukaan.

Koiranäyttelyiden ohella koiran rakennetta voidaan arvioida myös ulkomuodon jalostustarkastuksessa ja rodunomaisessa käyttökokeessa. Esimerkiksi mäyräkoirien luolakokeessa koiran arviointi alkaa siitä, mahtuuko se luolaan. Metsästyskokeet puolestaan mittaavat koiran rodunomaisten taipumusten lisäksi sitä, miten koiran rakenne toimii käytännössä rodunomaisessa toiminnassa.

Terveystutkimukset tukevat toimivan rakenteen jalostamista

Rotukoirien kasvatuksessa on tärkeää, että kasvattaja tuntee ja tietää yksilöt useamman sukupolven taakse. Silloin tulevien pentujen rakenteessa tulee harvemmin eteen yllätyksiä.

Rakenteesta paljon näkyy ulospäin, mutta esimerkiksi koiran luuston ja nivelten terveyttä ei pysty arvioimaan vain ulkomuodon perusteella. Rakenteeltaan terveiden ja toimintakykyisten koirien jalostamiseksi on kehitetty erilaisia virallisia terveystutkimuksia. Rotukoirien terveyttä tutkitaan Suomessa aktiivisesti. Yleisimpiä terveystutkimuksia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasiatutkimukset sekä polvi- ja selkätutkimukset.

Tutustu eri koirarotuihin ja niiden rotumääritelmiin
Lue lisää virallisista terveystutkimuksista

Lukusuosituksia

Riitta Aho: Koiran rakenne ja liikkeet, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1999
Salme Mujunen: Koiran rakenne – laaja oppimäärä, Koirataito SM, Jyväskylä 2015