Koiran kanssa metsästäminen

Koirien rotuvalikoimassa on runsaasti metsästykseen tarkoitettuja rotuja. Tyypillisten metsästyskoirarotujen, esimerkiksi pystykorvien ja ajokoirien lisäksi on runsaasti sellaisia rotuja, jotka on alun perin jalostettu metsästyskäyttöön. Esimerkiksi villakoirat, vinttikoirat ja monet vesikoirat ovat pohjimmiltaan metsästyskoiria. 

Parhaiten luontainen metsästysvietti on kuitenkin säilynyt niillä roduilla, joita käytetään edelleen metsästyksessä. Metsästyksessä käytettävät koirarodut ovat yleensä hyvin terveitä ja terverakenteisia.

Joka syksy arviolta lähes 100 000 metsästyskoiraa lähtee isäntänsä tai emäntänsä kanssa metsälle. Siellä koira pääsee toteuttamaan lajin- ja rodunomaista käytöstään. Mikään ei ole metsästysviettiselle koiralle palkitsevampaa kuin päästä onnistuneesti pyyntiin.

Metsästyskoria onkin onnellisimmillaan, kun se pääsee metsästämään.
 

Paras jahtikaveri

Metsästyskoira on metsällä ihmisen korvaamaton apu. Tarkoilla aisteillaan se löytää riistan ja, rodusta riippuen, voi ajaa sitä sitkeästi haukkuen, osoittaa sen tarkasti seisonnallaan tai haukullaan tai esimerkiksi pölläyttää riistan liikkeelle. Koira ei pyydystä eikä lopeta riistaa, vaan sen tekee metsästäjä aseineen. Saaliin etsiminen ja noutaminen on monen rodun tehtävä. 

Kullekin metsästyskoirarodulle on ominaista tietynlainen pyynti. Osa pyyntimuodoista vaatii koiralta tarkan koulutuksen, sillä koiranohjaaja ohjaa koiraa pyynnin aikana – tällaisia ovat esimerkiksi seisojat ja noutajat. Osalla roduista – esimerkiksi ajokoirilla ja pystykorvilla – tärkeämpää on kyky itsenäiseen työskentelyyn, esimerkiksi laajaan hakuun.

Koira tuo metsästykseen aivan uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Sen työskentelyä, oppimista ja intoa on palkitsevaa seurata. Metsästyskoira on leimallisesti metsästäjän paras pyyntitoveri.
 

Myös perheenjäsen

Metsästyskausi ajoittuu riistalajin metsästysajasta riippuen yleensä syksyyn tai syys-talvikauteen. Muun ajan metsästyskoira elää omistajansa perheessä ja on, kuten muutkin rodut, omistajalleen rakas perheenjäsen.

Kaikkia metsästyskoiria voi ja pitääkin kouluttaa perustottelevaisuuteen. Metsästyskauden ulkopuolella sen kanssa voi harrastaa mitä tahansa muuta tottelevaisuudesta agilityyn ja jäljestämisestä kaverikoiratoimintaan. Mihin vain koiran ja omistajan innostus suuntautuu. 

Mutta yhtä asiaa niille ei voi opettaa. Metsästysvietti ja sitkeys pyytämiseen on metsästyskoirien perimässä. Ne ovat metsästyksessä välttämättömät ominaisuudet.

Kotimaiset rodut

Metsästyksen merkityksestä Suomen historiassa kertoo se, että kolme viidestä kotimaisesta koirarodustamme on metsästyskoiria. Suomenajokoira, suomenpystykorva ja karjalankarhukoira ovat elinvoimaisia, vahvasti metsästysviettisiä ja maailmalla arvostettuja käyttökoiria. Kolmikosta pikinokkainen suomenpystykorva on kansalliskoiramme. 

Monta pyyntimuotoa

Ajokoira etsii riistan jäljet ja ajaa sen liikkeelle. Sitten se seuraa sitkeästi riistan jälkeä tasaisesti ja kuuluvasti haukkuen. Metsästäjä tietää haukun perusteella, missä riistaeläin kulkee ja voi asettua sopivaan passipaikkaan. Tyypillisesti ajokoiralla metsästetään esimerkiksi jänistä tai kettua. Alle 39 senttimetrin korkuisilla pienillä ajokoirilla saa ajattaa myös hirvieläimiä, kuten metsäkaurista tai valkohäntäpeuraa. Ajokoiriin kuuluvat esimerkiksi suomenajokoira, beagle ja dreeveri. Karkeakarvainen mäyräkoira on myös suosittu ajava metsästyskoira.

 

 

Pystykorva haukkuu riistaa. Se pyrkii haukullaan pitämään riistaeläimen huomion itsessään ja eläimen pysymään paikoillaan niin, että metsästäjä pääsee hiipimään paikalle. Osaa pystykorvaisista roduista käytetään enimmäkseen metsäkanalintujen pyynnissä, osaa hirven- tai karhunpyynnissä. Usein koirat ovat monikäyttöisiä, ja ne haukkuvat niin lintuja, pienpetoja kuin hirvieläimiäkin. Pystykorvaisia metsästyskoiria ovat esimerkiksi suomenpystykorva, pohjanpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira ja siperianlaikat.
 

Seisoja liikkuu pellolla, tunturissa tai metsässä vauhdikkaasti ohjaajansa edellä ja hakee riistaa laajalla sektorilla. Kun se havaitsee riistan, se jähmettyy seisontaan osoittamaan riistan paikan. Ohjaajan annettua luvan, seisoja pölläyttää riistan liikkeelle ja luvan saatuaan noutaa saaliin. Seisojan toiminta perustuu hyvään pohjakoulutukseen. Niillä pyydetään esimerkiksi fasaania ja metsäkanalintuja, ja ne sopivat myös pienpetojen pyyntiin. Seisojia ovat muun muassa saksanseisojat, setterit, pointteri ja bretoni.

Noutaja on nimensä mukaisesti erikoistunut noutamaan. Se on korvaamaton apu erityisesti vesilinnun pyynnissä, jossa saalis voi pudota veteen tai näkymättömiin ruovikkoon. Hyvä noutaja lähtee innolla uimaan ja hakee saaliin hankalastakin maastosta. Noutajia käytetään vesilintujen lisäksi myös kyyhkyn, metsäkanalintujen ja muun pienriistan pyynnissä. Noutavia koiria ovat esimerkiksi labradorinnoutaja, kultainennoutaja, springerspanielit ja novascotiannoutaja. Niiden lisäksi myös esimerkiksi seisojat ovat luonnostaan innokkaita noutamaan.
 

Karkottava koira pölläyttää riistan liikkeelle, mutta ei jää ajamaan sitä. Karkottavilla koirilla pyynti sopii pienipiirteiselle alueelle esimerkiksi riistalintujen, jänisten, pienpetojen ja pieneten hirvieläinten pyyntiin. Karkottamisen käsite on suomalaisessa metsästyksessä suhteellisen uusi, ja erityisesti hirvieläinten pyynnissä on oltava tarkkana, ettei karkottaminen muutu ajamiseksi. Karkottavalla tavalla työskenteleviä koiria voivat olla esimerkiksi viiriäiskoira, spanielit, noutajat ja saksanseisojat.

Miten mukaan?

Metsästysharrastukseen voi päästä mukaan joko metsästäjänä tai vierailevana koiranohjaajana. 

Metsästäjäksi päästäkseen on suoritettava ensin metsästäjätutkinto. Lisäksi tarvitaan metsästysoikeus alueelle. Metsästysoikeus on sidottu maanomistajuuteen, ja maanomistajat ovat usein vuokranneet oikeuden paikalliselle metsästysseuralle. Mikäli ei ole minkään metsästysseuran jäsen, voi ostaa luvan Metsähallituksen hallinnoimille valtion metsästysmaille. Hirvieläinten, karhun ja villisian pyyntiä varten tulee suorittaa myös ampumakoe.

Omalle metsästyslinjaiselle koiralleen voi järjestää mahdollisuuksia riistatyöskentelyyn, vaikka ei itse metsästäisi. Koiran kanssa voi osallistua esimerkiksi noutajien tai spanielien taipumuskokeisiin (NOU ja SPA) tai treenata verijälkeä ja osallistua metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin (MEJÄ). MEJÄ-kokeet ovat nykyään kaikille koiraroduille avoimia.
 

Suomen Noutajakoirajärjestö ylläpitää Facebookissa toimivaa Noutajapörssiä, jonka kautta koirattomat metsästäjät ja noutajakoirien omistajat voivat löytää toisensa ja sopia yhteisestä metsästysretkestä. Paikalliselta metsästysseuralta ja tutuilta metsästäjiltä voi kysyä mahdollisuutta päästä koiranojaajana mukaan metsästykseen. Jälkikoirien omistajat voivat myös olla yhteydessä paikalliseen riistanhoitoyhdistykseen ja tarjoutua mukaan kolarieläinten jäljitykseen suurriistavirka-aputoimintaan (SRVA).

Tämä sivu on osa Kennelliiton Metsästyskoiraharrastus tutuksi -kampanjaa, jonka tavoitteena on harrastusmuodon esittelyn lisäksi tuoda esiin ihmisen ja metsästyskoiran välisestä suhdetta sekä kertoa metsästyskoirarotujen käyttötarkoituksista niin historiassa kuin nykypäivänä.

Aiheesta kirjoitettuja blogeja pääset selaamaan ja lukemaan täältä.