Mitä sydäntutkimus tutkii

Sydänauskultaatio

Auskultaatiotutkimus on käyttökelpoinen ja yksinkertainen, mutta karkea seulontatesti. Jos rodulla tiedetään esiintyvän tiettyä, sivuääntä aiheuttavaa sydänsairautta, voidaan auskultaatiotutkimusta käyttää rodulla seulontatestinä kyseiselle sairaudelle. Näitä sairauksia ovat muun muassa läppärappeuma (myksomatoottinen läppärappeuma, hankittu) sekä synnynnäisistä sydänsairauksista esimerkiksi aortan ja keuhkovaltimon ahtaumat.

Auskultaatiolla selvitetään, onko koiralla sivuääni. Sivuääni liittyy moniin sydänsairauksiin, kuten hankittuun läppärappeumaan ja synnynnäisiin sydänsairauksiin. Sivuäänen perusteella ei kuitenkaan voida määrittää, mistä sydänsairaudesta on kyse, vaan tällöin yleensä suositellaan jatkotutkimuksena sydämen ultraäänitutkimusta.

Dilatoivassa kardiomyopatiassa ei välttämättä ole kuultavissa sivuääntä. Sivuääni voi liittyä myös muihin sairauksiin tai olla hyvänlaatuinen (ei liity sydänsairauksiin). Tällaista sivuääntä kutsutaan fysiologiseksi sivuääneksi.

Sivuäänilöydökset

Sivuäänilöydökset arvioidaan seuraavasti:

• Sivuäänen ajallinen esiintyminen: systolinen, diastolinen tai jatkuva.
• Sivuäänen maksimaalisen intensiteetin paikka: mitraalialue, pulmonaalialue, aortta-alue, trikuspidaalialue tai ei paikallistettavissa.
• Sydämen sivuäänen aste ilmoitetaan seuraavasti:
  • Aste I - Hyvin pehmeä sivuääni, jolla matala intensiteetti ja kuuluu vain rauhallisessa ympäristössä
  • Aste II - Paikallinen pehmeä sivuääni, joka kuitenkin kuuluu välittömästi
  • Aste III - Keskitasoinen sivuääni, kuuluu myös laajemmalta alueelta, omat sydänäänet kuultavissa
  • Aste IV - Voimakas sivuääni, joka kuuluu laajalta alueelta, omat sydänäänet peittyvät, ei liity palpaatiotrilliä
  • Aste V - Voimakas sivuääni, johon liittyy palpaatiotrilli, ja joka on kuultavissa heti, kun stetoskooppi on lähellä koiran rintakehää
  • Aste VI - Voimakas sivuääni, johon liittyy palpaatiotrilli, ja joka on kuultavissa jopa, kun stetoskooppi nostetaan rintakehästä irti

Huomioitavaa

Auskultaatiotutkimukseen liittyen on huomioitava seuraavat seikat:

• Jos sivuääni todetaan tutkimushetkellä, se
  • ei kerro mikä sydänsairaus on kyseessä
  • ei kerro kuinka vakava-asteinen sydänsairaus on
  • ei kerro, onko kyseessä sydänsairaus vai fysiologinen sivuääni (ei sairaalloinen)
• Jos tutkimushetkellä ei todeta sivuääntä, se voi tarkoittaa jotakin seuraavista:
  • koiralla ei tutkimushetkellä ole sivuääntä aiheuttavaa sydänsairautta
  • kyseessä on lievä sydänsairaus, jonka aiheuttama sivuääni on lievä, joten sivuääni ei välttämättä ole aina kuultavissa
  • kyseessä on sydänsairaus, joka ei aiheuta sivuääntä (dilatoiva kardiomyopatia).

Auskultaatiotulokseen (etenkin lievissä sivuäänissä) vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa koiran mielentila, stressaantuminen, ympäristönäänet ja auskultoija.

Koiran saamat toisistaan poikkeavat auskultaatiolausunnot

Jos koiralle suoritetuissa auskultaatiotutkimuksissa on todettu vaihtelevia tuloksia, voimaan jää vakavampiasteinen muutos.  Huomioiden edellämainitut auskultaatiotutkimuksen rajoitukset, on epäselvissä tapauksissa aina suositeltavaa suorittaa sydämen ultraäänitutkimus.

Kennelliiton sydäntyöryhmä on linjannut kokouksessaan 2/2015 seuraavaa:

Sivuäänen voimakkuus ei ole staattinen ja ehdottomasti kategorisoitavissa, vaan se voi vaihdella eri aikoina. Voimakkuus voi myös kokonaan muuttua ajan myötä (voimistua tai laskea, esim. aorttastenoosi, VSD). Jos koiralle on aiemmin auskultaation ohella tehty ultraäänitutkimus, voivat siinä havaitut löydökset tiedostamattomasti vaikuttaa auskultaatioarvosteluasteikkoon. Auskultaatiotilaisuudessa ainoa diagnostinen väline on stetoskooppi.
Jos koiralle on jo tehty täydellisempi sydäntutkimus sisältäen ultraäänitutkimuksen, jossa on selkeästi todettu anatominen muutos, koira ei tarvitse uutta sydäntodistusta pelkän kuuntelun perusteella. Toisaalta perehtyneempi, kokeneempi tai pidemmälle koulutettu eläinlääkäri saattaa myös tarkentaa tai muuttaa aikaisempaa ultraäänitutkimustulosta.
Yhteenvetona työryhmä toteaa, että jos toisistaan poikkeavat lausunnot aiheuttavat jollekin yksilölle ongelmia esimerkiksi jalostusarvon suhteen, niin:

• yksilö on syytä tutkia uudestaan täydellisellä sydänultratutkimuksella. Tässäkin on ymmärrettävä, että osa sairauksista on eteneviä
• joukkokuuntelutilaisuus ei lähtökohtaisesti ole optimaalinen silloin, kun pyritään mahdollisimman yksityiskohtaiseen yksilölliseen diagnoosiin.

 
Sydämen rytmin tutkimus (leposydänfilmi ja/tai sydänfilmin pitkäaikaisrekisterönti)

Sydänfilmitutkimuksen (elektrokardiografinen tutkimus, EKG) avulla pyritään selvittämään sydämen sähköistä toimintaa ja sen häiriöistä mahdollisesti seuraavia rytmihäiriöitä. Lepo-EKG (5 minuutin ajan) tulee suorittaa aina, kun kliinisessä tutkimuksessa tai auskultaatiossa havaitaan sydämen rytmin poikkeaminen normaalista. Tietyillä roduilla rytmihäiriöt liittyvät sydänsairauteen, kuten dilatoivaan kardiomyopatiaan (esim. dobermanni ja bokseri).

Sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröintiä eli Holter-tutkimusta käytetään sellaisten hetkellisesti esiintyvien rytmihäiriöiden löytämiseen, joita ei ehkä saataisi esiin tavanomaisessa lyhyessä nauhoituksessa. Tällöin sydämen sähköistä toimintaa seurataan vähintään 24 tunnin ajan koiran mukana kannettavalla EKG-laitteella.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänen avulla saadaan näkyviin sydämen rakenne ja voidaan arvioida sen toimintaa. Ultraäänitutkimusta käytetään synnynnäisten sydämen kehityshäiriöiden ja ns. hankittujen sydänsairauksien, kuten dilatoivan kardiomyopatian ja läppärappeuman diagnostiikassa. Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan selvittää, mikä sydänsairaus on kyseessä ja kuinka vakava-asteinen sydänsairaus on kuullun sivuäänen taustalla.

Ultraäänitutkimuksessa määritetään sydämen kokoon ja toimintaan liittyviä monia eri mittauksia, joita verrataan julkaistuihin normaaliarvoihin koiran rodun ja painon suhteen. Ultraäänitutkimus tehdään aina kaikkien todettavissa olevien sydänsairauksien varalta käyttäen kaksidimensionaalista, M-moodi- ja doppler-tutkimuksen menetelmiä. Kaikki löydökset kirjataan sydäntutkimuslomakkeeseen.

Johtopäätös sydäntutkimuksesta

Lausunnon antava eläinlääkäri antaa tehtyjen tutkimustulosten perusteella arvion mahdollisen sydänsairauden olemassaolosta ja vakavuusasteesta.

Jos koiralle on tehty vain sydämen kuuntelututkimus (auskultaatio), tutkimuksen tuloksena jalostustietojärjestelmässä näkyy onko koiralla kuultavissa sydämen sivuääni ja jos on, mikä on sen aste sekä onko koiralla oireita vai ei. Mahdollisen sivuäänen aste ilmaistaan numeroin I-VI (ks. yllä).

Jos koiralle on tehty auskultaation lisäksi sydämen ultraäänitutkimus, jalostustietojärjestelmässä näkyy osoittaako koira tutkimuspäivänä sydänsairautta, ja jos osoittaa, onko kyseessä sydänsairauden oireellinen vai oireeton (okultti eli piilevä) vaihe. Lisäksi jalostustietojärjestelmässä näkyy jokaisen sydänsairauden (MMVD = mitraaliläppäsairaus; DCM = dilatoiva kardiomyopatia; SAS = aorttastenoosi; PS = pulmonaalistenoosi,) kohdalla tutkimustulosta osoittava kirjain A, B tai C:

• A - ei osoita tutkimuspäivänä kyseiseen sydänsairauteen viittaavia löydöksiä.
• B - tulos on kyseisen sydänsairauden suhteen avoin: tutkimuspäivänä ei voida löydösten perusteella arvioida ilman seurantaa, onko koira kyseisen sydänsairauden suhteen terve vai sairas.
• C - tutkimuspäivänä tutkimustulokset viittaavat kyseiseen sydänsairauteen.

Kirjain A, B tai C näkyy myös lepo-EKG- ja Holter-tutkimusten yhteydessä.

Jos eläinlääkäri merkitsee näiden tai jonkin sydänsairauden osalta koiralle tuloksen B, hän ei välttämättä voi ottaa kantaa siihen osoittaako koira tutkimuspäivänä merkkejä sydänsairaudesta vai ei. Tällöin suositellaan koiran tutkimista uudelleen tietyn ajan kuluttua.

Edellä mainittujen yleisimpien sydänsairauksien lisäksi jalostustietojärjestelmässä näkyy, jos koiralla todetaan jokin muu sydänsairaus.

Jos koiralla auskultaatiotutkimuksessa kuultu sivuääni on hyvänlaatuinen, tulee ultraäänitutkimustuloksiin maininta ’fysiologinen sivuääni’. Fysiologisella sivuäänellä tarkoitetaan 1-2/6 –asteista sivuääntä, joka on ultraäänitutkimuksessa todettu harmittomaksi. Tämä tarkoittaa, että koiralla ei ole todettu kohtalaista tai vakavaa läppäprolapsia tai -vuotoa, tai läppävuoto on korkeintaan minimaalinen (alle 15 %).