Irti arjesta koiran kanssa

Kaikki kolme koiraa ovat ensimmäistä kertaa junassa, mutta kaksi niistä on muutoin kokeneita matkustajia. Nuorimmainen, puolitoistavuotias Igor, sen sijaan oli ensimmäistä kertaa näin keskellä ihmisasutusta, Tampereen kaupungin asemahallissa, odottelemassa junaa. Ympärillä oli paljon ihmisiä ja hälinää, myös muita koiria. Mutta koska aikuiset koirat käyttäytyvät rauhallisesti, ei matka näytä tuottavan Igorillekaan paineita. Matka jatkuu junassa Rovaniemelle, josta jatkamme autolla matkaa pohjoista kohti.

Muutama viikko sitten nautin Lapin ruskasta pohjoisessa Sallassa puolisoni ja koiriemme kanssa. Sillä kertaa yhdistimme noutajien working test -kokeen tuomaroinnin kanalinnustuskauden avajaisiin. Koe oli kerännyt osallistujia Etelä-Suomea myöten Suomutunturille. Koirat rikastuttavat elämäämme monin tavoin! Metsästys ja koirien kouluttaminen metsästykseen on elämäntapamme. Olemme saaneet paljon uusia, samanhetkisiä ystäviä Suomesta ja ympäri Eurooppaa. Ilman koiriani tuskin olisin tämänhetkisessä työssänikään Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana.

Nykyinen työelämä on hektistä. Liian harvoin saa työpäivän aikana istahtaa miettimään maailman menoa ja ympärillä tapahtuu koko ajan. Kaikki aistit ovat viritettyinä ottamaan vastaan sekalaisia signaaleja ympäröivästä maailmasta.

Liika on likaa. Sallan reissuun lähtiessä tein radikaalin päätöksen: jätin kännykkäni kotiin viikoksi! Kerroin tästä puolisolleni vasta autossa. Tunsin suurta ylpeyttä päätöksestäni. Voi sitä luopumisen tuskaa ja pakkoliikkeitä puhelimen löytämiseksi, joita kesti pari päivää – mutta vastaavasti voi sitä vapauden tunnetta, jonka sain kokea pitkästä aikaa luonnon rauhassa liikkuessani ja seuratessani koiriemme työskentelyä Sallan kauniissa maisemissa. Tuntui, että pystyin pitkästä aikaa luomaan Jake-koiraani hyvin ainutlaatuisen yhteyden ja keskittymään aivan toisella tavalla aistimaan ympäröivän luonnon syksyisen kauneuden metsästysreissumme aikana. Koira totisesti tuntui toimivan kuin unelma yhteistyössä kanssani. Päätin, että tämä ei ollut viimeinen kerta, kun jättäisin kännykän kotiin, Palatessani huomasin, ettei ensimmäinen ajatukseni ollut ottaa puhelinta käteeni. Se sai levätä vielä yön yli rauhassa keittiön pöydällä.

Suomessa on yli 300 000 metsästäjää. Monelle metsästäjälle metsä on jonkinmoinen pyhä paikka: se tarjoaa mahdollisuuden irtaantua arjesta ja kokea jotain sellaista, mitä harva nykyihminen pystyy kotiympäristössään tuntemaan. Myös yhä useampi metsästäjä asuu kaupungissa, tai uusi metsästäjä tulee kaupungista. Moni uusi metsästäjä on tutkitusti ensin koiraharrastaja, ja metsästysrotuisen koiran kanssa työskentely on kimmoke myös ohjaajan metsästysharrastukselle. Erityisesti naiset tulevat metsästyksen pariin koirien kautta. Metsästäjäliitto  haluaa olla koti kaikille metsästäjille, taustasta riippumatta. Metsästäjälle luontoretkien nautinto tulee ystävien seurasta, hyvästä ja terveellisestä riistaruuasta ja vaeltelusta kauniissa maisemissa, luonnonrauhassa. Kaukana arjesta, ainakin henkisesti.

Koirat ovat oleellinen osa tätä nautintoa. Syksy on monen metsästäjän parasta aikaa. Vihdoin on aikaa keskittyä koiran kanssa olemiseen ja metsästykseen! Monia rotuja, kuten omaani eli labradorinnoutajaa, treenataan ahkerasti varsinaisen metsästyskauden ulkopuolella. Syksyllä korjataan kauden satoa, monessakin mielessä. Metsästyskoirat ovat omimmillaan metsästyksessä, ja tärkeä osa onnistunutta metsästystapahtumaa – aistien jatke metsästäjälle. Koira ja metsästäjä muodostavat tiimin. Tämä synnyttääkin koiran ja metsästäjän välille ainutlaatuisen suhteen, jonka ymmärtäminen voi olla vaikeaa ihmiselle, jolla ei metsästyskoiraa ole. Minusta on erittäin antoisaa seurata koiran ja ihmisen välistä yhteistyötä – oli rotu, itse asiassa laji, sitten mikä tahansa!