Kennelliitto tekee pitkäjänteistä työtä koirien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi

Kennelliitto on ollut aktiivinen koirien terveystiedon hyödyntäjä jo 1960-luvun alusta lähtien, jolloin ensimmäiset koirien lonkkatutkimukset otettiin käyttöön. Ruotsissa oli todettu 1950-luvun lopulla julkaistussa laajassa tutkimuksessa, että saksanpaimenkoirilla yleisesti esiintynyt synnynnäinen lonkkavika oli perinnöllistä. Saksanpaimenkoirien lonkkatutkimukset alkoivat vähitellen yleistyä meillä ja muitakin rotuja alettiin tutkia systemaattisemmin. Viralliset terveysohjelmat aloitettiin vuonna 1982, jolloin silloisen Kennelliiton valtuuston puheenjohtajan professori Saki Paatsaman aloitteesta Kennelliiton hallituksen jäsen, ELL Juhani Hirvensalo laati ensimmäisen Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman eli PEVISAn. Saki Paatsamaa pidetään maailmanlaajuisesti koirien ortopedian isänä ja Juhani Hirvensalosta tuli PEVISA-ohjelmien isä. Ensimmäiset jalostuksen tavoiteohjelmat (JTO) otettiin myös käyttöön tukemaan PEVISA-ohjelmia. Saksanpaimenkoirien lonkkaniveldysplasian vastustaminen oli itseoikeutetusti ensimmäinen rotukohtainen PEVISA-ohjelma, ja myös ensimmäinen JTO laadittiin saksanpaimenkoirille.

Lisää rotuja ja tutkimuksia on otettu 1980-luvulta 2000-luvulle PEVISA-ohjelman piiriin. Tällä hetkellä PEVISA-ohjelma on voimassa liki 150 rodulle. Kennelliitto rekisteröi tällä hetkellä noin 340 eri rotua, joten pian puolet roduista kuuluu ohjelmaan. Jalostuksen tavoiteohjelmat on hyväksytty noin 170 rodulle. Ohjelmien tähtäimessä on perinnöllisten ongelmien leviämisen estäminen, rotujen terveystilanteen parantaminen ja jalostuksen ohjaus Kennelliiton yleisen jalostusstrategian viitoittamalla tiellä. Yleinen jalostusstrategia hyväksyttiin ohjaamaan kaikkien rotujen jalostusta vuonna 2012 ja strategiset tavoitteet on vahvistettu vuonna 2018. Monien rotujen kohdalla ohjelmilla on päästy lähemmäs tavoitetta, tervettä koiraa. Myös koirien käyttäytymisongelmien vähentäminen ja luonteiden parantaminen ovat kuuluneet ohjelmiin alusta pitäen.

Geenitutkimus on vienyt koirien perinnöllisten sairauksien kartoittamista eteenpäin isoin askelin

Tällä vuosituhannella koirien terveystutkimus on ottanut koiran geenien kartoituksen myötä valtavan loikan. Nyt pääsemme pureutumaan moniin sellaisiin ongelmiin, joiden selvittäminen olisi aiemmin ollut mahdotonta. Geenitutkimus on tuonut koiranjalostuksen tueksi paljon apuvälineitä, kun erilaisten terveysongelmien perimä voidaan tunnistaa geenitestein. Suomalaiset ovat tässäkin eturintamassa, professori Hannes Lohen geenitutkimusryhmä on tehnyt uraauurtavaa työtä keräämällä maailman kattavimman koirien geenipankin, jota hänen oman tutkimusryhmänsä ohella ovat päässeet hyödyntämään lukuisat muut tutkijat eri puolilla maailmaa. Tämän on mahdollistanut suomalaisten rotukoiraharrastajien innostus asiaan. Kennelliitto on ollut alusta alkaen mukana edistämässä koirien geenitutkimusta tarjoamalla tutkijoiden käyttöön tietoa KoiraNet-jalostustietojärjestelmästään, tukemalla geenitutkimusta sekä viemällä tietoa tutkimuksesta jäsenistölleen. Koiranomistajat, rotujärjestöt ja -yhdistykset ovatkin osallistuneet hyvin aktiivisesti koirien geenitietopankin tutkimusnäytteiden keräämiseen.

Kennelliitto haluaa kehittää edelleen yhteistyötä eri tutkijoiden kanssa, jotta voimme edistää parhaalla mahdollisella tavalla koirien terveyttä. Tutkitun tiedon ohella on tärkeää hyödyntää sitä tietoa, jota koirankasvattajilla ja koiranomistajilla on. Yhteistyöllä pääsemme parhaisiin tuloksiin.

Suomessa on jo tehty paljon työtä lyhytkuonoisten rotujen tervehdyttämiseksi

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Rotukoirien terveysongelmat ovat nousseet tutkitun tiedon myötä yhä enemmän esille. Erityisen paljon keskustelua on käyty lyhytkalloisista ja lyhytkuonoisista roduista. Tälläkin keskustelulla on pitkä historia, joka on alkanut jo 1960-luvulla. Meillä asiaa on alusta asti pitänyt esillä Kennelliiton kunniajäsen, professori Marjatta Snellman. Kennelliitto on ollut mukana, kun englanninbulldoggien kokonaisterveyttä kartoitettiin vuosikymmenen puolessa välissä. Kartoituksesta ja sen tuloksista on julkaistu Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan tutkijoiden johdolla kolme tieteellistä julkaisua. Näiden tutkimusten pohjalta on Kennelliiton hallitus hyväksynyt rodulle kattavan PEVISA-ohjelman. Jo aikaisemmin Helsingin yliopistossa tutkittiin yhdessä Suomen Mopsikerhon kanssa mopsien ylähengitystieongelmia ja kehitettiin kävelytesti mittaamaan hengitystä ja ruumiinlämmön säätelyä rasituksessa.

Kennelliitto otti käyttöön tämän kaikille lyhytkalloisille roduille tarkoitetun kävelytestin vuonna 2017. Tällä hetkellä kävelytesti on pakollinen englanninbulldoggeille, mutta ensi vuonna sen piiriin kuuluvat myös mopsit. Kaikkien testattujen koirien tulokset tallennetaan KoiraNet jalostustietojärjestelmään. Ensi vuoden aikana järjestelmään tallennetaan myös ylähengitysteiden ahtautta kuvaavan BOAS-asteikon mukainen koirakohtainen luokitus. Lisää lyhytkalloisia rotuja testataan koko ajan. Näin saadaan tieto hengitysvaikeuksien yleisyydestä, ja voidaan karsia pois jalostuksesta yksilöitä, jotka hylätään testissä. Myös ranskanbulldoggeille on tulossa oma PEVISA-ohjelma, ja bostoninterrierit jatkavat omaa PEVISA-ohjelmaansa. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa tutkitaan lyhytkalloisten rotujen ilmiasun taustalla olevia geenejä. Joitain merkittäviä löydöksiä on jo tehty, ja niiden vaikutusta koirien terveysongelmiin kartoitetaan. Kennelliitto toivoo, että jatkossa lisää lyhytkalloisia rotuja saadaan pakollisten terveysohjelmien piiriin.

Suomalaiset koiraharrastajat eivät kaihda keskustelua roturisteytyksistä

Koirien terveys ja hyvinvointi on aina ollut tärkeä tavoite suomalaisessa koiraharrastuksessa. Verrattuna moniin muihin maihin Kennelliitto on hyvin edistyksellinen ja suomalaiset koiraharrastajat pääosin hyvin valveutuneita. Suomessa ei voida ratkaista kaikkia maailman koiranjalostuksen ongelmia, mutta me voimme tehdä yhdessä parhaamme.

Roturisteytykset ovat maailmalla kiistelty aihe. Tosiasia kuitenkin on, että viisaasti harkittujen roturisteytysten avulla voidaan edistää monien rotujen terveyttä ja elinvoimaisuutta. Tarkoitus ei ole luoda uusia rotuja, vaan risteyttää tulevissa sukupolvissa roturisteytyksen jälkeläisiä takaisin alkuperäiseen rotuun, jos näyttää siltä, että ne tuovat rotuun lisää vaihtelua, jonka avulla ongelmia voidaan vähentää. Meillä täytyy olla rohkeutta keskustella avoimesti roturisteytyksistä samalla painottaen sitä, että risteytysprojektit vievät useita vuosia, ennen kuin niiden tuloksia voidaan arvioida.

Suomalaisen järjestäytyneen kenneltoiminnan ja vastuullisen koirankasvatuksen pitkän historian aikana eläinlääkäreiden ja tutkijoiden kanssa tehty yhteistyö on ollut jalostuksen kantavia voimia. Ilman tutkittua tietoa emme pääse eteenpäin. Valtavaa edistymistä koirien terveystutkimuksessa ja saadun tiedon hyödyntämisessä on tapahtunut etenkin viimeisten 15 vuoden aikana. Yhteistyön on jatkuttava, vaikka välillä on karikoita ja laineet lyövät korkealla. Koirissa on meillä kaikilla tunteet pelissä. Kuitenkin yhteistyö on ainoa tie eteenpäin. Vain yhteistyöllä eri sidosryhmien välillä on rotukoirillamme tulevaisuus. Kennelliiton tehtävä yhteistyön edistäjänä ja mahdollistajana on keskeinen – niin on aina ollut ja niin on oltava tulevaisuudessakin.