Miten kouluttaa koiria tuloksekkaasti ja eläinystävällisesti?

Koirien odotetaan olevan omistajiensa hallinnassa siten, että ne eivät aiheuta vaaraa tai haittaa muille. Tässä korostuvat muun muassa perusluoksetulon opettaminen, hihnassa ja mukana kulkeminen, riittävä sosiaalisuus kanssaeläjiä kohtaan sekä koiran käsittely esimerkiksi hoitotoimenpiteissä. Monimutkaisempia kokonaisuuksia vaaditaan monissa harrastuksissa, joissa koiran pitää esimerkiksi osata kulkea oikealla tavalla ohjaajan mukana (”seuraaminen”), noutaa erilaisia esineitä tai seurata osoitettua jälkeä.

Koulutusmenetelmät

Koirien kouluttaminen voi perustua siihen, että koiraa motivoidaan ja kannustetaan oikeaan toimintaan. Kun koira toimii halutulla tavalla, se saa palkkion eli vahvisteen (puhutaan positiivisesta vahvistamisesta*). Toinen tapa kouluttaa perustuu siihen, että käyttäytymällä halutulla tavalla koira saa epämiellyttävät (aversiiviset) asiat pois (puhutaan negatiivisesta vahvistamisesta ja positiivisesta rankaisusta). Koulutus voi olla myös näiden sekamuotoa painottuen joko enemmän palkkioihin tai epämiellyttäviin asioihin.

Menetelmien sisällä on myös eroja: palkitaanko koiraa vain kehumalla ja silittämällä sitä, vai saako se yleisesti mieluisina pidettyjä vahvisteita, esimerkiksi herkkuja tai mahdollisuuden riemukkaaseen leikkiin? Pelkkää kehumista ja silittämistä ei pidetä tehokkaimpana tapana opettaa koiria verrattuna esimerkiksi  ruokapalkkioihin. Samoin aversiiviset menetelmät voivat vaihdella koiran moittimisesta rajusti hihnasta tempaisemiseen tai muuhun vastaavaan toimintaan.

Käytännön koulutusohjeet

Arvot ovat monessakin mielessä ihmisen toiminnan perusta. Suurin osa pyrkii toimimaan omien arvojensa mukaisesti, jolloin oma toiminta tuntuu ”oikealta” ja omien arvojen vastainen ”väärältä”. Arvoilla ei usein ole tosiasioihin perustuvaa pohjaa, vaan ne vaihtelevat ihmisestä riippuen. On myös vaikea sanoa, kenen arvot ovat oikeat ja kenen väärät (vertailukohtana esimerkiksi erilaiset uskonnot). Pelkät arvot (esimerkiksi koiria ei saa käsitellä kovakouraisesti tai koiraa pitää rangaista, kun se ei tottele) eivät siis riitä koirienkaan koulutuksen vakaaksi perustaksi, vaan tueksi tarvitaan faktoja. Näitä saadaan parhaiten selville esittämällä erilaisia hypoteeseja, testaamalla niitä, tekemällä tutkimuksia ja tutkimuksista johtopäätöksiä.

Arvopohja vaikuttaa esimerkiksi asenteeseen koiraa kohtaan ja siihen, miten ajattelee koiraa saavan kohdella. Faktat kertovat siitä, miten koiran kanssa kannattaa toimia ja mikä on tehokasta koulutusta. Faktat ovat mukana myös luomassa lakeja ja säädöksiä esimerkiksi siitä, millainen kouluttaminen on sallittua. Käytännön koulutusohjeet muovautuvat arvojen ja faktojen perusteella.

Tutkimuksia erilaisten koulutusmenetelmien vaikutuksesta koiraan

Koulutusmenetelmillä oletetaan olevan merkitystä muun muassa siihen, miten hyvin koira oppii erilaiset tehtävät, ja millainen koiran hyvinvointi koulutuksessa on. Erilaisista menetelmistä ja niiden vaikutuksista koiriin on tehty paljon tutkimuksia. Suurin osa niistä liittyy koulutustilanteissa käytettäviin menetelmiin ja niiden vaikutuksiin koiran käyttäytymiseen ja tuntemuksiin. Koirilta on muun muassa mitattu stressihormonien tasoa, rauhoittelevan käyttäytymisen tai alistuvan elekielen määrää sekä on tutkittu kognitiivista vinoumaa**. Etenkin pakkoa ja rankaisuja sisältävien menetelmien on epäilty vaikuttavan negatiivisesti koiran hyvinvointiin ja käyttäytymiseen. 

Guilherme-Fernandes ym. (2017) tekivät koonnin koirien koulutusta koskevista tutkimusartikkeleista. Monien tutkimusten tutkimusasetelmiin liittyvistä syistä kaikki tutkimusten tulokset eivät olleet selkeitä. Yhteneväistä oli kuitenkin suurimmassa osassa tutkimuksia se, että rankaisu- ja pakkomenetelmiin liittyi useammin koirien ongelmallista käyttäytymistä, negatiivisia vaikutuksia koirien hyvinvointiin ja kanssakäymiseen ihmisen kanssa.

China ym. (2020) tutkivat eroja luoksetulon opettamisessa koirille, joilla oli ongelmia tulla luokse. Ensimmäinen ryhmä harjoitteli luoksetuloa sähköpannan avulla kokeneiden kouluttajien johdolla. Toinen ryhmä harjoitteli samojen kouluttajien kanssa kuin ensimmäinen ryhmä, mutta ilman sähköpantaa. Kolmas ryhmä harjoitteli muiden, pääasiassa positiivista vahvistamista käyttävien kouluttajien kanssa. Lopputulos oli se, että komannen ryhmän koirat tottelivat käskyjä parhaiten ja ensimmäisen ryhmän heikoiten.

Castro & Olsson (2021) tutkivat koulutusmenetelmien vaikutusta koirakouluissa koiriin sekä itse koulutustilanteessa (käyttäytyminen ja stressi) että sen jälkeen (koiran yleinen mieliala ja kognitiivinen vinouma). Koulutusryhmät jaettiin kolmeen luokkaan menetelmien mukaan: aversiiviryhmä, jossa käytettiin tarkoituksellisesti ”pakkomenetelmiä”, sekaryhmä, jossa käytettiin jonkin verran aversiivisia menetelmiä ja palkkioryhmä, jossa ei käytetty tarkoituksellisesti aversiivisia menetelmiä. Kahdessa ensimmäisessä ryhmässä koirien hyvinvoinnin todettiin olevan heikoin. Aversiiviryhmän koirissa näkyi koulutuksessa matalia (alistuneita) asentoja, jännittyneisyyttä ja läähättämistä (stressin ja pelon merkkejä) sekä välttelyä. Mitä kovempia menetelmiä käytettiin, sitä voimakkaampi signaaleja koirat esittivät (esimerkiksi makaaminen selällään koulutuksen aikana). Stressihormonien taso oli korkein aversiivi- ja sekaryhmissä. Tunnetilaa (affektiivinen tila) tutkittaessa tehtiin johtopäätös, että aversiiviryhmän koirien tunnetila oli vähemmän myönteinen kuin palkkioryhmän.

Nykyaikainen koulutustapa

Tämänhetkisen tietämyksen mukaan paras tapa kouluttaa koiraa on käyttää koulutuksessa pääasiassa positiivista vahvistamista eli koiran oikean käyttäytymisen palkitsemista. Koulutuksessa keskitytään siihen, miten koiran halutaan käyttäytyvän tietyssä tilanteessa ja etsitään tapoja tähän. Koulutus ei välttämättä ole helppoa siinä mielessä, että oikeiden käyttäytymismallien vakiintuminen tavaksi vaatii paljon toistoja erilaisissa paikoissa ja tilanteissa (esimerkiksi muiden koirien ohittaminen asiallisesti). Häiriöitä lisätään vähitellen aloittaen helpoista tilanteista (esimerkiksi harjoittelu kotipihalla ja treenikentällä) siirtyen vähitellen hankalampiin (esimerkiksi vilkas kaupunkiympäristö). Oikotietä onneen ei ole, vaan kyse on monipuolisesta harjoittelusta.

Jos koira ei toimi halutulla tavalla, pyritään koira jättämään ilman minkäänlaista palkkiota (vahvistetta) tilanteessa, estetään epätoivotun käyttäytymisen vahvistuminen ja vasta tämän jälkeen aletaan miettiä erilaisia rankaisuja. Humaani hierarkia (humane hierarchy) valaisee hyvin ajattelutapaa koulutuksen suhteen:

1. aloitetaan koiran perustarpeista ja lajityypillisestä elämästä (onko koira terve, saako koira riittävästi liikuntaa ja koiramaista tekemistä jne.),
2. ympäristön ja tilanteen hallinta (esimerkiksi ei liian vaikeita häiriöitä opetusvaiheessa),
3. positiivinen vahvistaminen tai erillisvahvistaminen (määritellään haluttu käyttäytyminen tietyssä tilanteessa ja vahvistetaan sitä tai muita soveliaita käyttäytymisiä),
4. käytöksen sammuttaminen (epätoivottujen käyttäytymisten vahvistamatta jättäminen),
5. negatiivinen rankaisu (poistetaan tilanteesta se, minkä koira kokee mukavaksi ja mikä vahvistaa epätoivottua käyttäytymistä),
6. negatiivinen vahvistaminen (aikaansaadaan toivottua käyttäytymistä poistamalla jotain ikävää ko. tilanteessa),
7. positiivinen rankaisu (kun koira toimii epätoivotulla tavalla, lisätään tilanteeseen jotain ikävää).

Vahvisteiden hallinta

Vahvisteet ovat mitä tahansa asioita, jotka lisäävät koiran käyttäytymistä. Ne voivat olla mukavia asioita, esimerkiksi ruokaa, kehuja, leikkimistä, pääsy toisen koiran luokse ja mahdollisuus nuuskia hajuja (positiivinen vahvistaminen). Toisaalta ikävien asioiden poistuminen myös lisää käyttäytymistä (negatiivinen vahvistaminen), esimerkiksi pelokas koira rähisee lenkillä vastaantulevalle koiralle, joka menee ohi ja vastaantulevan koiran meneminen ohi lisää koiran rähisemiskäyttäytymistä (koiran mielestä pelottava asia poistuu rähinän avulla) tai koira ei pidä siitä, että sen kynsiä leikataan ja se yrittää purra ja kun ihminen tällöin lopettaa kynsien leikkaamisen, koiran puremisyrityskäyttäytyminen on vahvistunut.

Tärkeää on siis huomioida, mitä koira tekee ja millaisia vahvisteita se tekemisestään saa. Jos koira esimerkiksi haukkuu ulkoa kuuleville äänille, jotka koiran haukuttua lakkaavat, saattaa koira luulla, että sen haukku sai aikaan äänien loppumisen (vaikka kyseessä olivat vain rappukäytävässä ohi menevät ihmiset). Jos tätä ei huomioi, alkaa koiran haukkuminen vähitellen voimistua, mahdollisesti ongelmaksi asti.

Jos tietynlaista käyttäytymistä haluaa estää, pitäisi tilanteeseen puuttua heti koiran tullessa kotiin esittämällä sille erilaisia ääniä niin, että koira ei hauku. Koiralle voi päinvastoin vaikka antaa heti ruokaa, kun se kuulee ääniä eikä koira ole ehtinyt alkaa haukkua (ennaltaehkäistään haukkumisen syntyä). Jos koira on jo oppinut haukkumaan äänille, voidaan sitä siedättää ja vastaehdollistaa tilanteeseen esimerkiksi esittämällä aluksi sellaisia ääniä, joihin koira ei vielä reagoi voimakkaasti ja näihin liitetään esimerkiksi ruoan syömistä. Vähitellen äänien voimakkuutta lisätään, ja samalla koira saa ruokaa. Haukkumiskäyttäytyminen alkaa hävitä, kun koira alkaa liittää ääniin ruokaa.

Sama periaate toimii kaikkialla: ennakoi, miten koira voisi toimia ja mieti, onko mahdollista, että koiran luonnostaan, ilman opettamista tarjoama toiminta ei ole tilanteeseen sopivaa? Jos näin on, opeta koiralle haluamasi käyttäytymismalli ennen kuin koira keksii ehkä toimia epätoivotulla tavalla tilanteessa. On helpompi opettaa koiralle haluttu tapa käyttäytyä kuin poistaa jo syntynyttä epätoivottua käyttäytymistä.

 

**kognitiivinen vinouma: Tapa painottaa omia havaintoja ja tulkintoja, koirilla tutkittu mm. optimistisuutta ja pessimistisyyttä arvioitaessa.

 

Muutamia tutkimuksia koulutusmenetelmistä

de Castro, Fuchs, Morello, Pastur, de Sousa & Olsson (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare

de Castro, Araujo, Fonseca & Olsson (2021): Improving dog training methods: Efficacy and efficiency of reward and mixed training methods

China, Mills & Cooper (2020): Efficacy of Dog Training With and Without Remote Electronic Collars vs. a Focus on Positive Reinforcement

Haverbeke, Laporte, Depiereux, Giffroy & Diederich (2008): Training methods of military dog handlers and their effects on the team’s performances

Guilherme-Fernandes, Olsson & Castro (2017): Do aversive-based training methods actually compromise dog welfare?: A literature review

Hiby, Rooney & Bradshaw (2004): Dog training methods: their use, effectiveness and interaction with behaviour and welfare