Vastuullisuus koirankasvatuksessa

Vastuullisuus saattaa olla hyvin hankala määritellä. Koska koirankasvatuksessa on kyseessä elävä eläin, on vastuullisuus meidän oman mielemme mukainen. On kuitenkin olemassa joitakin mittapuita, joilla voidaan määrittää, mitä vastuullisuus tarkoittaa koirankasvatuksessa.

Yleensä kasvattaja, jolla on kennelnimi, on myös päättänyt panostaa oman rotunsa kasvattamiseen. Hän hankkii tietoa rodustaan ja luo kontakteja rodun kasvattajien kesken globaalisti. Hänen tarkoituksenaan on kasvattaa terveitä rodunomaisia koiria. Tämä on yleensä ensimmäinen askel kohti vastuullista kasvatustyötä. Kennelnimi voidaan myös ajatella koiran ”sukunimenä” – se kertoo, keneltä koira on hankittu.

Kennelnimi koetaan usein negatiivisena ja luullaan, että kennelnimen saaneella kasvattajalla on suuri kenneli ja paljon koiria. Saatetaan myös ajatella, että hänellä koirat asuvat erillisessä rakennuksessa. Tällaisiakin kasvattajia toki on, mutta heillä yleensä tilat on nimenomaan rakennettu koirien hyvinvointia ajatellen. Pääosa kennelnimen saaneista kasvattajista kuitenkin elää aivan tavallista elämää koiriensa kanssa. Koirat elävät samoissa tiloissa ihmisten kanssa ja ovat mukana arjessa.

Vastuullinen kasvattaja mielellään kertoo omasta rodustaan paljon. Hän tuntee koiransa ja hänellä on tietoa myös koirista, jotka löytyvät koiran sukutaulusta. Hän on tietoinen rotunsa terveystilanteesta ja teettää jalostukseen käytettäville koirille rodulta vaadittavat terveystutkimukset. Hänen luonaan voi käydä sovittaessa tutustumassa rotuun jo ennen hankintapäätöksen tekemistä. Toki tulee muistaa, että yleensä myös kasvattaja on työssäkäyvä perheellinen ihminen, joten paikalle ei voi vain mennä silloin kuin itselle sopii. Vastuullinen kasvattaja yleensä haluaa tavata pennunhankkijat ennen luovutuspäätöksen tekemistä ja tilanteen mukaan pentuja saa käydä katsomassa ennen luovutusikää.

Vastuullinen koirankasvattaja ei koskaan sovi pennun luovutusta kodin ulkopuolelle. Pentu haetaan luovutusiässä hänen luotaan, ellei ostaja sitten halua sopia toisin. Kasvattaja ei tarjoa muuta vaihtoehtoa. Tosin suomalaisen laadukkaan koirankasvatuksen yksi suuri mahdollistaja on erilaiset sijoituskoirat. Tällöin voi joskus olla niin, että pennut ovatkin sijoituskoiran perheen luona, mutta tuolloin tavataan siellä.

Vastuullisuus tulee myös esille niissä tilanteissa, kun tarkan harkinnan jälkeen toteutetun yhdistelmän tulos ei olekaan odotusten mukainen. Vastuullinen kasvattaja kantaa vastuunsa ja on pennunostajan tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Vastuullisuus ei tarkoita sitä, että kasvattajan tulee aina korvata kaikki, mutta hän auttaa löytämään oikeanlaiset toimet tilanteen ratkaisemiseksi. Hän on taustalla ja tarvittaessa tai haluttaessa neuvoo ja tukee.

Vastuullisuutta osoittaa myös se, että joskus hän sanoo ei ja jopa joissakin tilanteissa kieltäytyy myymästä pentua. Tällaisissa tapauksissa kasvattaja yleensä ohjaa pentua kysynyttä mahdollisesti sopivamman rodun piiriin tai kehottaa vielä miettimään koiran hankintaa. Tämä ei ole ilkeyttä, vaikka se helposti sellaiseksi mielletään.

Vastuullisesta koirankasvatuksesta puhuttaessa tulee muistaa, että vastuullisuus koskee myös koiran hankintaa harkitsevaa. Yleensä vastuullisuus mielletään vain kasvattajan toimiin, mutta yhtä tärkeää, ellei joissakin tilanteissa tärkeämpääkin, on vastuullisuus koiran kohtelussa ja kouluttamisessa uudessa kodissa. Vastuullista on kohdella uutta perheenjäsentä kunnioittavasti, antaa sille tilaa olla koira, kuunnella ja toteuttaa kasvattajan antamia neuvoja ja antaa rakkautta oikealla tavalla koiralle.

Vastuullisuus koirankasvatuksessa koostuu loppujen lopuksi niin kasvattajan kuin koiranomistajan toimista. Kun nämä kaksi kohtaavat saadaan aikaiseksi onnellisia rotukoiria sekä odotettua onnellista elämää koiran kanssa ja koiraystävällisessä yhteiskunnassa.