Kennelliiton jalostusasiantuntijoiden huoneessa telmii neljä parikuista koiranpentua. Valistuneemmat silmät erottavat kuonossa ja muuten karkeahkossa turkissa hienoista villakoiramaisuutta, mutta rakenteessa selvää jäntevyyttä. Maallikko taas näkee neljä eri väristä palleroa, joiden joukossa on sekä hitaammin lämpeneviä että innolla syliin viipottavia. Pennut ovat toisen polven jälkeläisiä kromfohrländer

Kromfohrländer on 1940–50 -luvuilla Saksassa kehitetty seura- ja kääpiökoiriin luettava rotu, joka polveutuu griffonista ja mustavalkoisesta terrieristä. Nuoren rodun perinnöllinen vaihtelu on pientä ja eri maiden kromfohrländerit ovat samansukuisia. Perinnöllisistä sairauksista rodun kiusana ovat olleet erityisesti harmaakaihi, epilepsia, hyperkeratoosi ja erilaiset autoimmuunisairaudet.

Rotumääritelmän mukaan ”länderi” on luonteeltaan sopeutuvainen, oppivainen ja temperamenttinen sekä hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästysvietti on vähäinen, eivätkä aggressiivisuus ja arkuus ole toivottavia. Suomessa kromfohrländereitä on rekisteröity kaikkiaan 1187. Kromfohrländereiden kasvatus on keskittynyt rotuyhdistyksen piiriin, jonka kasvattajakollegio ohjaa jalostusta keräämällä terveystietoja ja ohjeistamalla kasvattajia.

Rotu on ollut mukana professori Hannes Lohen johtaman Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimuksessa vuodesta 2006. Yhdistyksessä alettiin aktiivisesti työskennellä rodun monimuotoisuuden lisäämiseksi roturisteytyksillä vuonna 2011. 

– Onneksi meillä on ollut aktiivisia kasvattajia viemään roturisteytyshanketta eteenpäin. Tärkeitä toimijoita ovat myös kaikki roturisteytyspentujen omistajat, joiden tulee yhdessä katsoa parhaat yksilöt jatkoon, kommentoi Suomen kromfohrländer ry:n kasvattajakollegion puheenjohtaja Minna Hanski.

Roturisteytyksistä voit lukea lisää täältä. 

Antoisaa yhteistyötä

Vuosikymmenen yhdistyksen kasvattajakollegiossa ja hallituksessa toiminut Viivi Snellman kuvaa kasvatettavinaan olevia pentuja rohkeiksi ja reippaiksi.

– Kiinnostukseni risteytykseen lähti, kun tuskailin vuodesta toiseen kasvattajakollegion puheenjohtajana toimiessani sopivien yhdistelmien löytymisen vaikeutta.

Kromfohrländerien risteytysprojektissa on käytetty muitakin rotuja kuin villakoiraa; nyt näytillä olevaa pentuetta aiemmin on syntynyt pentue tiibetinterrieriin ja toinen parsonrussellinterrieriin risteyttäen. Myös kettuterrieriä on harkittu.

Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan koirat kirjataan toistaiseksi ER-rekisteriin, mutta kromfohrländereiden rotuyhdistyksen ohjaamassa risteytysprojektissa on yhdessä sopien päädytty hyödyntämään EJ-rekisteriä tulevissa risteytyssukupolvissa. EJ-rekisterin hyöty on ennen kaikkea yksilöiden valintaan liittyvän keskustelun rakenteen selkeytyminen. Siirron ER-rekisteriin tekee Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta.

Snellman kuvaa roturisteytysten kanssa työskentelyä äärimmäisen antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, mutta myös hyvin työlääksi ja haastavaksi projektiksi.

– Risteytykset voivat tuoda mukanaan yllätyksiä ja myös epäonnistumisiin tulee varautua ilman syyttelyä. Kyseessä ei ole kilpailu tai hanke rodun muuttamiseksi suuntaan tai toiseen.

Hänen mukaansa keskeistä onkin pitää kirkkaana mielissä yhteinen tavoite, kaikilta osin rotumääritelmän mukainen koira.

– Avoin keskustelu on välttämätöntä ja tavoitteiden selkeä kirjaaminen ja niistä tiedottaminen erityisen tärkeää.

 

Voit olla kiinnostunut myös näistä