Kennelliitto lanseeraa Suomen ensimmäisen koiraharrastamiseen liittyvän verkkomuseon toukokuun lopussa. Suomen Koiramuseo tulee keräämään, tallettamaan ja tuomaan esille suomalaisen koiraharrastamisen historiaa, keskittyen viiden kotimaisen rotumme historiatiedon ja esineistön keräämiseen. Verkkomuseon idea on, että valokuvat, esinekuvat, videot ja historialliset tarinat ovat helposti nähtävillä netissä. Tällä tav

Koiramuseon kokoelmien pohjana toimivat Suomen Kennelliiton lahjoituksina ja hankintoina kerätyt kokoelmat, jotka käsittelevät koiranpidon ja koiraharrastamisen historiaa Suomessa. Verkkomuseossa tullaan nostamaan esille eri teemoja erillisten verkkonäyttelyiden avulla. Ensimmäinen verkkonäyttely käsittelee kansalliskoiraamme suomenpystykorvaa. Museo tulee raottamaan verkkomuseossa myös Kennelliiton laajaa kirjastokokoelmaa, johon kuuluu sekä kotimaisia että ulkomaisia kirjaharvinaisuuksia.

Museota valmistelevaa työtä on tehty Kennelliitossa pitkään. Ensimmäinen askel kokoelmien esiin tuomiseksi on verkkomuseon avaaminen. Museotyöhön on kuulunut eri tahojen konsultoinnit, asianmukaisten säilytysratkaisujen järjestäminen, kirjojen ja taideteosten konservointityöt sekä kirjojen ja kuvien digitointi. Museotyössä ovat olleet mukana Suomen Metsästysmuseo, Ruotsin kennelliiton museosta vastaava Svenska Kynologiska Akademin ja Suomen Hevosurheilumuseo.

Joitakin Kennelliiton kokoelmien esineitä on ollut esillä vuonna 2014 kiertäneessä pop up -näyttelyssä, joka nähtiin vuoden aikana kolme kertaa. Näyttely oli esillä myös Messukeskuksessa Helsingissä Maailman Voittaja -näyttelyn yhteydessä.

Osallistu kertomalla oma muistosi suomenpystykorvasta

Koiramuseon tarkoituksena on kerätä ja tallettaa suomalaista koiraharrastamisen perinnettä. Ensimmäisen verkkonäyttelyn keskiössä on kansalliskoiramme suomenpystykorva. Näyttelyä varten museo haluaa kerätä aitoja tarinoita, jotka kertovat parhaiten tästä perinteestä. Kerro lyhyt muisto, joka voi olla esimerkiksi kuvaus yhdessä kokemastanne hetkestä tai arkinen tilanne, joka on jäänyt mieleen elävästä elämästä suomenpystykorvan kanssa. Toivomme, että tarinan mukana lähetettäisiin kuva tarinassa esiintyvästä koirasta, jos kuvaa ei kuitenkaan ole, riittää myös pelkkä teksti.

Koiramuseo kerää suomenpystykorvatarinat ja niihin liittyvät kuvat arkistoonsa ja voi julkaista ne verkkosivuillaan. Lähetä teksti ja kuva viimeistään 23.5. osoitteeseen koiramuseo@kennelliitto.fi. Tarinoita ja kuvia lähettäneet osallistuvat Kennelliitto-tuotteiden arvontaan.

Osallistumisen säännöt:

  • Tarinan tulee olla tekstimäärältään lyhyt, noin yhden kappaleen pituinen. Museo pidättää oikeiden lyhentää liian pitkiä tarinoita.
  • Tarinoiden ja kuvien tulee olla vapaita julkaistavaksi koiran ja tarinan lähettäneen henkilön nimitietojen kera Suomen Koiramuseosssa. Lähettäjällä tulee olla oikeudet tekstiin ja kuvaan sekä niiden eteenpäin luovuttamiseen Koiramuseolle. Lähettäjä on vastuussa mahdollisista oikeuksien puuttumisesta aiheutuvista korvauksista.
  • Koiramuseo tekee päätökset tarinoiden ja kuvien julkaisemisesta.
  • Arvontaa varten toimitettuja yhteystietoja ei luovuteta eteenpäin tai käytetä markkinoinnillisiin tarkoituksiin. 
  • Lähettämällä tekstin ja/tai kuvan hyväksyt yllämainitut ehdot.

Esimerkki tarinasta:

Olin taas kerran metsästyslenkillä koirani Pinnin kanssa Koiravaaran maastossa Sotkamossa. Olimme taivaltaneet jo useamman tunnin ajan etelään. Hetken tietä tepasteltuani, vaaran kupeesta takaoikealta alkoi kuulua etäistä haukkua. Huomasin paikantimesta haukun lähtevän Pinnin toimesta. Kun muistin vävyni kertoneen koiran haukkupaikan tienoilla tapaamastaan pienestä metsopoikueesta, ajattelin, että siellä täytyy olla metso haukussa, vähintään koppelo. Läksin etenemään innolla haukkua kohti. Se jatkui yhtenäisenä ja kiivaana, ilman katkoja. Aikaa lähestymiseen kului yli puoli tuntia ja tietenkin loppumatka piti mennä varovasti – muuten metso karkaa haukusta. Aikani tiirailtuani löysin sitten muutaman latvaoksan päältä pitkulaisen kohteen, jolla oli pörröinen häntä – ORAVA. Pinni luimisteli vähän korviaan, kun komensin sitä lopettamaan haukun, mutta se totteli. Valitettavasti oravan haukkuminen on kirjoitettu suomenpystykorvan geeneihin niin selvästi, ettei sitä helpolla saa sieltä pois pyyhittyä. Saalista ei tullut sinä päivänä, mutta sitäkin enemmän tervettä liikuntaa ja yhteiseloa maailman hienoimman koiran kanssa.

–Pertti Korhonen ja Pinni

Lisätietoja
Suomen Kennelliitto ry
Miia Lahti, viestintäpäällikkö
050 555 4420
miia.lahti@kennelliitto.fi

Voit olla kiinnostunut myös näistä