Kansalliskoiramme historiaa on selvitty Suomen Pystykorvajärjestön pyynnöstä tehdyssä Kennelliiton projektissa. Tarkkaa selvitystyötä vetänyt pitkän linjan pikinokkamies, Kennelliiton hallituksen entinen jäsen Pertti Korhonen esittelee satoja tunteja vaatineen vapaaehtoistyön tuloksia Koiramessuilla.

Kennelliiton jalostustietojärjestelmä on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kaikille avoin tietokanta, jossa voi selata koirien sukutaulutietoja sekä terveys-, koe- ja näyttelytuloksia. Suomenpystykorvan historiaa kartoittaneen projektin tuloksena jalostustietojärjestelmää ollaan täydentämässä niin, että siellä on kaikkiaan 88 430 suomenpystykorvan sukutaulut Suomesta rekisteröinnin alusta lähtien. Ruotsista ja Norjasta saadut rekisteröintitiedot täydentävät suomalaisten koirien sukutauluja.  

Suomenpystykorvan historian ja alkuaikojen rekisteröintien selvitys sai alkunsa Suomen Pystykorvajärjestössä (SPJ) aktiivisesti toimineen Taisto Collanuksen innostuksesta. Pertti Korhosen mukaan järjestön pentu- ja jalostusneuvojana 1980- ja 1990-luvuilla toiminut Collanus teki tietojen teknisessä tallennuksessa aikanaan valtavan työn.

Vuosien 2016 ja 2017 vaihteesta selvitystyö jatkui Kennelliiton Koiranet-ohjausryhmän alaisena projektina, jota veti SPJ:n edustajana ryhmässä toiminut Korhonen. Helmikuussa 2018 hän sai avukseen vuolaasti kiittelemänsä Mauri Kumpulaisen, joka rakensi erillisen tietokannan suomenpystykorvien rekisteritiedoista ja työkalun niiden katseluun.

– Kuten kaikissa tietokannoissa, yksilötasolla saattaa vielä olla pieniä puutteita, mutta kokonaisuuden tarkkuus on ainutlaatuinen. Tuskin minkään koirarodun dokumentaatio missään päin maailmaa on näin tarkka aina rodun kantakoiriin saakka, sillä DNA-tiedot korreloivat rekisteritietojen kanssa erittäin vahvasti, Kumpulainen kertoo.

Aineistona runsaasti rekisteritietoja ja historiankuvausta

Collanuksen koneelta purettujen tietojen lisäksi Suomen Pystykorvajärjestöltä saatu lähdeaineisto koostui rodun alkuaikojen merkkihenkilöihin kuuluneen Antti Tantun jäämistöstä, rotukirjaniteistä ja Kennelliiton koirarekistereistä, Kennelliiton vuosijulkaisuista, mikrofilmeistä, rekisteröintikorteista ja -tulosteista, Suomenpystykorvajärjestön historiikeista, Anneli Mäkelä-Alitalon Pennusta pitäen -kirjan sisältämästä historiankuvauksesta sekä Teemu Aallon kirjoittamasta Suomen Kennelliiton historiasta. Hyötyä oli myös Suomen Kuvalehden reportaasista vuodelta 1935, jossa kerrotaan suomenpystykorvien viennistä Englantiin.  

Korhonen aloitti suomenpystykorvan historian tarkastelun ja täydentämisen ensimmäisestä rotukirjaniteestä, joka kattaa vuodet 1889–1893. Työn alku vaati paljon perustason selvittelyä ja rekisteröinnin logiikan omaksumista.

– Varmaankin haastavin tehtävä oli alkuun pääseminen. Käsitteiden ja määritelmien selvittäminen täytyi tehdä ensin ja lukea historiaa, Korhonen kertoo.

Varsinkin alkuaikojen niin sanotut sukupuukoirat olivat usein rekisteröimättömiä koiria maaseudulta, kun taas kasvattajat olivat pääosin pääkaupunkiseudulta. Jo vuonna 1890 Hugo Sandberg kirjoitti Sporten-lehteen artikkelin suomenpystykorvan metsästysominaisuuksista, luonteesta ja ulkomuodosta. Suomalainen haukkuva lintukoira rekisteröitiin vuonna 1892.

Alkuajoistaan lähtien suuresti arvostetun rodun nimi vaihtui suomalaiseksi pystykorvaksi vuonna 1897. Suomenpystykorvana alkuperäisrotumme on tunnettu vuodesta 1946. Sandbergin ja Tantun lisäksi suomenpystykorvan kehitykseen vaikuttivat aikanaan merkittävästi Akseli Haikio, Erkki Raappana, Olavi Pylkkänen, Juho Perttola, Aarne Louna ja Lauri Vuolasvirta.

Kahdesta liitosta omat haasteensa

Rekisteröintitietojen perkaamiseen vaikutti myös Suomen Kennelliiton historia. Joukko koirista ja metsästyksestä kiinnostuneita henkilöitä perusti vuonna 1889 ruotsin- ja suomenkielisen Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubin. Vuonna 1934 puolestaan sai alkunsa suomenkielinen Suomen Kennel-Liitto. Vuosina 1935–1947 tehtyjen rekisteröintien selvitys oli alkuaikoja huomattavasti työläämpää, sillä Kennelklubi ja Kennel-Liitto rekisteröivät tuolloin kumpikin koiria erikseen – koira saatettiin rekisteröidä jompaankumpaan liittoon tai jopa molempiin.

Yhteistä rotukirjaa taas käytettiin vuodet 1948–1953, kunnes siirryttiin käyttämään yksinomaan Kennel-Liiton kirjoja. Lopulta vuonna 1962 Finska Kennelklubben ja Suomen Kennel-Liitto yhdistyivät Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubbeniksi. Päällekkäisten rekisteröintien purkamisen lisäksi selvitystyön haasteena oli se, ettei kaikkia rotukirjoja ollut saatavilla.

– Valitettavasti kenneltoiminnan kirjoitettu historia rajoittuu aikaan, jolloin liitot yhdistyivät yhdeksi keskusjärjestöksi. Aineistosta ei löytynyt mistään rotukirjoja vuosilta 1956 ja 1957. Näiden vuosien koirista saatiin tietoja vain selaamalla mikrofilmejä myöhemmistä rekisteröinneistä. Siellä olevissa sukutauluissa saattoi olla täydennystietoja, mutta työlästä tiedon saanti kyllä oli, Korhonen avaa työtä.

Täydennetyt tiedot erottuvat muista

Kevättalvella 2018 Kumpulainen alkoi rakentaa kokonaista tietokantaa. Siihen liitettiin suomenpystykorviin liittyvä rekisteritieto Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, Suomen Pystykorvajärjestön hallinnoimasta omasta metsästyspystykorvat-tietokannasta ja Kumpulaisen omasta jalostusryhmän käyttöön rakennetusta erillisestä tietokannasta. Ruotsalaisten koirien tietoja on täydennetty suomalaisten koirien sukupuihin siihen asti, kun Ruotsin tietokanta on ollut avoimesti käytettävissä.

Rivi riviltä tarkistettuja tietoja alettiin viedä vaiheittain Kennelliiton testitietokantaan. Luotettavuuden tarkistamisen jälkeen ne viedään jalostustietojärjestelmään ja niitä täydennetään myöhemmin esimerkiksi valionarvotiedoilla ja koe- ja näyttelytuloksilla.

Täydennetyt suomenpystykorvan sukutaulutiedot tulevat löytymään jalostustietojärjestelmästä muodossa, jossa koiran nimen perään laitetaan #-merkki erottamaan se normaalisti Kennelliiton rekisteröimistä koirista. Koirien rekisterinumeron edessä on SF. Projektissa sukutauluihin lisätyt, virallisesti rekisteröimättömät koirat, merkitään jalostustietojärjestelmään sukupuukoiriksi.

– Palkitsevinta ovat luonnollisesti olleet täydet sukutaulut, joissa voidaan mennä jopa 1800-luvulle saakka. Olen saanut myös kannustusta työn tekemiseen ystäviltäni, Korhonen kuvaa selvitystyön antia.

Tulevana viikonloppuna Korhonen kertoo projektista ja esittelee täydennettyjä sukutaulutietoja testitietokannassa Koiramessujen kumpanakin päivänä Kennelliiton osastolla 6 G 1. Lämpimästi tervetuloa!

Lisätietoja:

Pertti Korhonen
pertti.korhonen@live.com

0400 680 395