Osaavat metsästyskoirat ovat suurriistavirka-avun sydän

Myöhään joulukuisena sunnuntai-iltana tuli suurriistavirka-avun (SRVA) viestiryhmään hälytys hirvikolarista valtatie 18 varrelta. Pitkä hirvenmetsästyspäivä oli omalta ja koirieni osalta hetkeä aiemmin päättynyt nylkyvajalle ja kotiin oli tilattu lämmin sauna. Minä ja koirani olimme tehneet pitkän viikonlopun, mutta siitä huolimatta lupasin tulla paikalle. Siitä SRVA-toiminnassa on kyse, me vapaaehtoiset metsästäjät tarjoamme viranomaisen pyynnöstä apua suurriistaongelmissa kellonaikaan katsomatta.

Paikalle saapuessani pystyin ohuen lumikerroksen avulla lukemaan tapahtumien kulun. Hirvilehmä oli noussut vasansa kanssa väärään aikaan tielle, ja emä oli saanut kahdeksan metrin ilmalennon henkilöauton keulasta. 23 tuntia myöhemmin hirvilehmä saatiin lopetettua. Luonnoneläin oli jälleen osoittanut sitkeytensä pakenemalla ja piilottelemalla kuolettavien vammojen kanssa lähes kaksi kellonympärystä. Toki jäljestystä hidasti myös se, että emänsä kanssa koko ajan kulkenutta vasaa ei haluttu jättää talven armoille yksin, vaan ensin paikallinen hirviporukka metsästi sen käytettävissä olevalla hirviluvalla samasta haukusta heti aamun valjettua. Tämän jälkeen keskityttiin varmistamaan hirvilehmän kunto, jonka aivan oikein, todettiin olevan liian huono selviämään tulevasta talvesta. Koirani pääsivät lepäämään ja isäntä saunaan vuorokautta suunniteltua myöhemmin – vasta kun tehtävä oli suoritettu.

Pyrin aina lähtemään auttamaan haavoittuneen suurriistan jäljityksessä koirillani, kun pyydetään. Joskus saatan tarjota apua pyytämättäkin. Eläimiä vahingoittuu liikenteen takia, metsästyksen yhteydessä tai ihan vain eläimen oman virhearvion seurauksena. Joskus tarvetta on myös muunlaiselle avulle, kuten suurpetojen karkottamiselle paikoista, joihin niiden pääseminen ei ole toivottavaa. Kaltaisiani SRVA-toimijoita on tässä maassa tuhansia, ja työ tehdään vapaaehtoisesti.
 

Kaltaisiani SRVA-toimijoita on tässä maassa tuhansia, ja työ tehdään vapaaehtoisesti.

Motiivia toimia palkatta ja palkkiotta en kaikkien toimijoiden kohdalta lähde arvailemaan, mutta omista motiiveistani voin kertoa. Kirjoitin viime marraskuussa omassa Instagram-päivityksessäni seuraavasti: ”Haavakkojahdissa ei ole kyse siitä kellä on isoin kello, kirkkain konepelti tai parhaat koirat. Siinä on kyse saada kärsivä eläin metsästä pois. Kun laitat ihan kaiken osaamisen ja jaksamisen peliin, pyydät apua, et jätä oletusten varaan ja sen jälkeen toistat seuraavana päivänä kaiken uudelleen, niin voit onnistua… Älkää ikinä luovuttako, vaikka se tuntuisi helpolta ja mukavalta. Nämä eläimet ansaitsevat parempaa kuin laiskaa yritystä.”

Vaikka luonto on täynnä kärsimystä, niin minulle on ehdottoman tärkeää olla vaikuttamassa meidän ihmisten eläimille aiheuttamaan kärsimykseen. Omalta osaltani pystyn siihen parhaiten koirieni avulla, kun haavoittunut eläin pyritään löytämään ja sen kuntoa arvioimaan. Ilman osaavia koiria en toisi asiaan juuri enempää lisäarvoa, kuin kuka tahansa satunnaisesti paikalle valittu ihminen. Koirat ovat keskeisin osa onnistuneessa SRVA-tehtävässä, joita ei millään tekniikalla pystytä korvaamaan. Nykyisillä huipputeknisillä lämpödroneilla saattaa vielä eläimen löytää, mutta esimerkiksi hirven paikallaan pitämiseen, jotta eläimen kunto voidaan tarkistaa ja päättää lopettamisen tarpeesta, droneista ei ole.
 

Koirat ovat keskeisin osa onnistuneessa SRVA-tehtävässä, joita ei millään tekniikalla pystytä korvaamaan.

Toinen tähän toimintaan minua ajava tekijä on koirieni pääseminen toteuttamaan itseään. Sitä mihin koirani ovat jalostuneet. Koirat, joiden intohimo on jäljittää, pysäyttää ja pidellä haukullaan riistaa paikallaan. Viranomaisten avustaminen tuo enemmän mahdollisuuksia myös koirille tehdä rakastamaansa työtä.

Mitä tämä viranomaisten avustaminen sitten tarkoittaa? Metsästystilanteissa haavoittuneen riistan etsiminen ja lopettaminen on yleensä jatkoa metsästystilanteelle ja ohjat ovat metsästäjien käsissä. Kun kyseessä on vaarallinen riista, kuten karhu tai villisika, asiasta on ilmoitettava myös viranomaisille ja heidät on pidettävä tilanteesta ajan tasalla. Mutta kun vahinko käy liikenteessä tai tarvitaan ihmisille potentiaalisesti vaarallisten eläinten karkottamista, johto on viranomaisilla ja toteuttajana ovat vapaaehtoiset suurriistavirka-apu- eli SRVA-henkilöt.

Vuonna 2023 Suomessa kirjattiin noin 14 500 SRVA-tehtävää. Aivan kaikki tehtävät eivät vaadi koiraa, esimerkiksi silloin, kun haetaan kolaripaikalle kuollutta eläintä tien pientareelta. Tehtävien lukumäärä on kuitenkin kaikkiaan valtava ja pitää sisällään kymmeniä tuhansia mies-, nais- ja koiratyötunteja. Kunnioituksen osoittaminen hienoja eläimiä ja luontoa kohtaan sekä meidän oma etiikkamme ansaitsevat kaiken tuon vaivannäön.
 

Tämä blogi on osa Kennelliiton Metsästyskoiraharrastus tutuksi -kampanjaa, jonka tavoitteena on harrastusmuodon esittelyn lisäksi tuoda esiin ihmisen ja metsästyskoiran välisestä suhdetta sekä kertoa metsästyskoirarotujen käyttötarkoituksista niin historiassa kuin nykypäivänä.

Voit lukea lisää metsästyskoiraharrastuksesta täältä.