Voiko metsästyskoira olla myös seurakoira?

23.08.2024 Erja Pekkala
Erja Pekkala ja suomenajokoiran pentu Urmas

On jo viimeinkin aika heittää romukoppaan ajatus, että metsästyskoira olisi pelkkä työkalu, joka elää elämänsä kulkien tarhan ja metsän väliä. Koiran, joka joutuu metsässä tekemään itsenäisiä ratkaisuja, on pakko olla myös erityisen viisas – ja tätä kannattaa hyödyntää. 


Minulta kysyttiin äsken, että voiko metsästyskoira olla myös seurakoira. Kysymys ei yllättänyt – samaa varmasti moni muukin miettii. Metsästyskoiran ajatellaan ehkä olevan karski työkoira, joka ei kaipaa lellimistä, eikä viihdy sohvalla. Kertoohan vanha uskomuskin, että metsästysvietti katoaa tuvan lämmössä. 

Suomenajokoirat ovat kuuluneet elämääni kohta 14 vuotta. Kyseessä on valtavan ihmisrakas ja oppivainen rotu. Toki ajokoira on pentuna varsinainen rämäpää, joka ehtii ihan eri tavalla touhuamaan vahinkoja kaihtamatta kuin moni muun rotuinen pentu. Vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä ohjata sen energiaa hyödyllisiin asioihin, mutta voin sanoa, että kaikki vaivannäkö on sen arvoista. Ottamalla pentu mukaan tavalliseen arkeen heti sen kotiuduttua, siitä saa sosiaalisen koiran, joka osaa käyttäytyä kauniisti tilanteessa kuin tilanteessa. Onhan se myös myös omistajalle helpompaa kuljettaa vaikkapa eläinlääkäriin tai näyttelyyn rennosti käyttäytyvää sosiaalista koiraa kuin hihnan päässä lentävää helikopteria.

Suomenajokoiranpentu Urmas
Suomenajokoiranpentu Urmas. Kuvat: Erja Pekkala

Minulle tuli keväällä suomenajokoiran pentu – Urmas. On aivan uskomatonta kuinka suuren sanavaraston kolmekuinen pentu voi hallita. Varmasti ensimmäisiä ohjeita, joita pennulle opetin, oli ”jätä”. Urmas nimittäin tarttui hampaillaan kiinni ihan kaikkeen. Ajattelin, ettei ole mitään hyötyä hokea sille joka vaiheessa ei, ei, ei. Oppi meni perille muutamalla toistolla. Sain pennun sylkemään suustaan milloin kotilon, milloin kiven tai pyykkipojan ja kipittämään luokseni noutamaan palkkiota. 

Tämän lisäksi pentu oppi hyvin nopeasti sanat istu, maahan, tänne ja autoon. Se tunnistaa sanan ”nukkumaan”, mikä tarkoittaa kurvaamista sen omalle pedilleen makuuhuoneeseen. Se tietää, että pitää käydä pissalla orapihlaja-aidan juurella ennen sisälle tuloa. Se oppi nopeasti sanan ”häkkiin”, jota oli harjoiteltu jo kasvattajan luona. Silloin Urmas juoksee ulkotarhaansa ja jää oviaukon sisäpuolelle odottamaan palkkiota. Nyt harjoitellaan sanoja ”odota” ja ”hampaat”. Luoksetulo onnistuu viheltämällä ja pillillä. 

On lähestulkoon liikuttavaa seurata, kuinka nopeasti asioista kehittyy pennulle rutiineja. Aamulla se herättää minut äänekkäästi haukotellen. Sitten se nappaa suuhunsa virttyneen pienen nallen. Tällä olen ohjannut sen kiinnittämään pureskelumieltymyksen kaiken muun sijasta tuohon leluun ja Urmas on asiaan ihan tyytyväinen. Se kiehnää hetken hellittävänä mumisten omia juttujaan nalle suussa ja sitten lähdetään ulos.

Eteisessä se pudottaa lelun ja istahtaa odottamaan aamun ensimmäistä makupalaa. Se huomasi aikaisemmin, että kaivan ruokalaatikosta sille ja sen koirakaverille muutaman nappulan ja se itse ehdotti minulle istumista. Se muisti aiemmin opitusta, että istumalla saa hyvää. Tämän piirteen olen huomannut ajokoirissa hyvin vahvana – ne ehdottavat ja soveltavat oppimiaan asioita, jotta saavat herkkuja. Ahneita koiria on siis helppo opettaa. 

Sitten matka jatkuu pissalle samaan paikkaan kuin illalla. Sen jälkeen ohje ”häkkiin” ja Urmas loikkii iloisena tarhaansa. Sitä harmittaa kovasti, jos ovi on jäänyt illalla kiinni. Kun tarhaan meno on opetettu positiivisten asioiden kautta, ei siitä ole pennulle tullut rangaistus, vaan se menee sinne aina mielellään. 

Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen. Totesin kysyjälle, että metsästyskoira on mitä parhain seuralainen. Se kaipaa omistajaansa, kuten mikä tahansa koira. Se viettää ison osan vuodesta isäntänsä tai emäntänsä kanssa metsällä ja tuolloin sen suhde omaan ihmiseen pitää olla kunnossa. Jahdin tiimellyksessä tarvitaan molemminpuolista luottamusta ja toki koiralta vaaditaan myös sosiaalista suhtatumista muihin koiriin ja kanssaihmisiin. 
 

Metsästyskoira on mitä parhain seuralainen. Se kaipaa omistajaansa, kuten mikä tahansa koira.


Metsästyskoira viettää kuitenkin myös lomaa ja silloin se on ja sen pitää olla ihan tavallinen perhekoira, jonka kanssa puuhataan mitä milloinkin, ja joka osallistuu perheen normaaliin arkeen.
 

Tämä blogi on osa Kennelliiton Metsästyskoiraharrastus tutuksi -kampanjaa, jonka tavoitteena on harrastusmuodon esittelyn lisäksi tuoda esiin ihmisen ja metsästyskoiran välisestä suhdetta sekä kertoa metsästyskoirarotujen käyttötarkoituksista niin historiassa kuin nykypäivänä.

Voit lukea lisää metsästyskoiraharrastuksesta täältä.

Erja Pekkala ja suomenajokoiran pentu Urmas
Erja Pekkala

Olen Erja Pekkala ja asun Lappajärvellä. Metsästyskoirat ja erityisesti suomenajokoira kuuluvat arkeeni sekä työn että vapaa-ajan myötä. Varsinaisen päivätyöni teen toimittajana paikallislehdessä, mutta kirjoitan myös Jahti-lehteen ja Koiramme-lehteen. Toimitan Pystykorva-lehden sekä Hirvikoira-lehden. Luottamustehtäviä koira- ja metsästyssaralla ovat Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin hallituksen jäsenyys ja Kennelliiton valtuuston jäsenyys. Keväällä minut valittiin Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtajaksi.