Keski-iän pyörteissä toteutin haaveen samanlaisesta ruskeasta labradorinnoutajasta kuin millainen lapsuudenkodissani oli. Maailma koirien ympärillä oli kuitenkin muuttunut 1970-luvusta, kirjoittaa Johanna Reiman Kennelliiton kohtaamisten teemavuoden blogissa. 

Suurin yllätys koiraelämässä tällä vuosituhannella on kuitenkin ollut ääneen lausumaton vaatimus tarjota koiralle harrastuksia. Ruskea unelma tuli meille, jotta itse pääsisin koiran kanssa metsään, Reiman kirjoittaa.

Toinen yllättävä asia oli se, että koiralle pitäisi olla tarjolla kotiympäristössäkin monenlaista virikettä. Olin lapsellisesti ajatellut, että me – viisihenkinen äänekäs perhe – olisimme riittävä määrä virikkeitä, kertoo Reiman.

Ihanan seniorilabbiksen elämään on pääosin kuulunut metsä- ja kaupunkilenkkejä ja tavallista kotioloa. Koskaan ei harmita lähteä sateeseen eikä tuiskuun. Koirani askel alkaa jo hidastua, mutta yhteiset kilometrit ovat hioneet meidät yhteen, Reiman kertoo.

Johanna Reimanin blogikirjoituksen voi lukea täältä.

Tutustu myös muihin teemavuoden blogikirjoituksiin täällä.

Voit olla kiinnostunut myös näistä