Kun 1980-luvun lopussa rotumme piirissä kiiri tieto, että ”siellä on pentue ladon nurkassa, mikä lie kasvattaja”, päätimme äitini kanssa mennä katsomaan, että niin mikä kasvattaja. Asuimme saman kennelpiirin alueella ja landseer oli rotuna vielä aika uusi Suomessa, joten se oli ikään kuin velvollisuuskin. Uteliaisuudesta puhumattakaan, kirjoittaa Taina Nygård Kennelliiton kohtaamisten teemavuoden blogissa.

Pennut olivat reippaita ja hyvinvoivia, eivät ne siitä kärsineet, että asuivat tallissa hevosten naapurina. Hevostyttöjä pyöri paikalla päivittäin, joten pentujen leikittäjistä eikä rapsuttelijoista ollut pulaa. Kohtaaminen kasvattajan kanssa todisti, että puskaradio oli väärässä: pennuilla ja emällä oli kaikki hyvin, kertoo Nygård.

Koirankasvattajien, etenkin saman rodun harrastajien, pitäisi vierailla toistensa kotona! Tutustua toisiinsa, käydä kahvilla, istua iltaa, katsella koiria jaa niiden kuvia – kohdata toisensa kollegoina. Kohdata toisensa muutenkin, kuin kilpailijoina näyttelyissä tai harrastustapahtumissa, kirjoittaa Nygård.

Taina Nygårdin blogikirjoituksen voi lukea täältä.

Tutustu myös muihin teemavuoden blogikirjoituksiin täällä.

Voit olla kiinnostunut myös näistä