Koiran kanssa ihmisen luokse

Koira vie meidät ihmiset kohtaamaan toinen toisiamme. Sinne lajiharrastukseen tai harjoituskentille, koiranäyttelykehien reunustoille, pentulaatikon äärelle, iltalenkille ja koira-aitauksiin, koirajärjestöjen kokoushuoneisiin. Ja yhä vain enemmän myös sinne verkkoyhteisöjen kanaviin. Mutta aina vuorovaikutus- ja viestintätilanteisiin toisen ihmisen tai toisten ihmisten kanssa. 

Kohtaamisemme kytkeytyvät lukuisien erilaisten koiraharrastamisen tai -omistuksen asioiden ja asetelmien ympärille. Yksi on kouluttaja, toinen koulutettava. Yksi on sääntöjen asettaja, toinen niiden noudattaja. Yksi on menestynyt, toinen vasta-alkaja.  Yksi on ostaja, toinen myyjä. Yksi on avun antaja, toinen avun tarvitsija. Yksi luennoi, toinen kuuntelee. Yksi arvostelee, toinen ottaa arvostelun vastaan. Yksi ymmärtää, toinen ihmettelee. Yksi on kokenut järjestöaktiivi, toinen juuri ensimmäisen pentunsa ostanut. 

Aina kun asioita käsitellään, ihmisten yksilölliset motivaatiotekijät, roolit, intressit ja kokemukset määrittävät lähtökohtia ja pyrkimyksiä noissa kohtaamisissa. Näistä eroavuuksista huolimatta – tai oikeastaan juuri niiden vuoksi -  tarvitsemme vuorovaikutustaitoja ja erityisesti oikeita asenteita kohtaamisiimme.  Mitään ei onneksi kuitenkaan tarvitse keksiä uudestaan. Otetaan vain käyttöön nämä yleismaailmalliset ja ikiaikaiset perustyökalut. Ymmärrä toisten asema ja tilanne, ole kiinnostunut heidän asiastaan, kuuntele, kunnioita, pysy asiassa ja luo hyvää tunnelmaa.

Syvällisimmillään onnistunut kohtaaminen lienee sitä, että kun asia, jonka takia yhteen on tultu, on käsitelty, jää tunne siitä että voisin jäädä tähän tämän ihmisen kanssa – näiden ihmisten kanssa –  ihan vain siksi, että olemiseni on helppoa, minut hyväksytään ja minua kuullaan, tulen mielelläni uudestaan. Onnistunut kohtaaminen jättää myönteisen tunnejäljen ja on jotain enemmän kuin kohtaamisessa koettu asian käsittelyprosessi.

Miksi kohtaaminen teemana on Kennelliiton kaltaiselle suurelle harrastusyhteisölle tärkeä? Tärkeää on saada ihmiset kokemaan toiminta toistemme kanssa antoisaksi, myönteiseksi, jopa voimaannuttavaksi. Yhteisön kannalta onnistuneiden kohtaamisten kulttuuri lisää sosiaalista koheesiota. Se on eräänlaista näkymätöntä liimaa, joka vahvistaa yhteisön koossapysyvyyttä ja toimintakykyisyyttä muutostilanteiden – kuin myös ongelmatilanteiden - kohdatessa.