Kun metsästyskoira vie sydämen: kuinka aloitin metsästysharrastuksen

30.08.2024 Sanna Kokko
Sanna Kokko kasvattinsa kanssa tunturissa

Olen ollut käyttökoiraharrastaja pikkulikasta lähtien. Rekikoirien kanssa touhusin nuoruusvuodet, ja vuosikymmen vierähti greyhoundien ratajuoksukisoja kiertäen. Perheen perustamisen ja koiratta metsästävän aviomiehen myötävaikutuksella koiraharrastukseni vaihtui metsästyskoiriin. Itse asiassa päätymiseni metsästyksen ja metsästyskoiraharrastuksen pariin on hyvin tyypillinen naismetsästäjän tarina: ensin tuli rakkaus koiriin - sitten metsästys. Lähisuvussa oli kokemusta lyhytkarvaisista saksanseisojista, jotka olivat tehneet minuun ja mieheeni vaikutuksen. Tarvitsimme pienriistan metsästykseen soveltuvan jahtikaverin, joten rodun valinta oli sillä selvä.

Aluksi suunnittelimme työnjakoa niin, että mies metsästää, ja minä koulutan siihen hänelle koiran: minulla kun oli siihen aikaan enemmän kannuksia koirankoulutuksesta kuin hänellä. Aika nopeasti pennun tultua taloon ymmärsin, että onnistuakseni metsästyskoiran koulutuksessa minun oli opeteltava myös itse metsästämään. Metsästäminen ei ole sitä, että osaa vain ampua. Siihen liittyy paljon opeteltavaa luonnosta, riistasta ja sen käyttäytymisestä. Hankin metsästyskortin, ja laji vei mennessään: ensimmäisen metsästyskoiran myötä lähes kaikki liikenevä vapaa - aika on tullut vietettyä metsässä metsästäen tai koiria kouluttaen. Nykyisin talossa asuu useampi lyhytkarvainen saksanseisoja sekä borderterrieri.
 

Aika nopeasti pennun tultua taloon ymmärsin, että onnistuakseni metsästyskoiran koulutuksessa minun oli opeteltava myös itse metsästämään.


Ensimmäisen metsästyskoiran kanssa olin uuden äärellä. Piti opetella kouluttamaan metsästyskoiraa ja ymmärtämään sen sielunmaisemaa. Lisäksi minulla oli paljon opittavaa myös metsästyksestä. Edelleen olen sitä mieltä, että seisovalla lintukoiralla metsästäminen on haastava laji: pitää tuntea luonto, metsä, riistaeläimet ja niiden käyttäytyminen eri vuodenaikoina sekä eri sääolosuhteissa. Täytyy myös osata käyttää asetta rutiininomaisesti ja ampua turvallisesti. Lisäksi pitää tuntea koiransa ja sen käyttäytyminen erilaisissa riistatilanteissa ja pystyä vielä hallitsemaan sitä korkeassa metsästysvietissä. Siinäpä sitä varsin mielenkiintoista ja antoisaa työsarkaa riittää omalle vapaa ajalle jatkossakin!
 

Sanna Kokko kasvattinsa kanssa tunturissa
Retkeilemässä Lapissa, kuvassa oma kasvattini Suoherran Shawnee ”Synkkä”.


Metsällä keskitytään ennen kaikkea koiraan

Koira ja koiran ohjaaja oppivat metsästämään vain metsästämällä. Metsästysvuosien alkutaipaleella paras neuvo tuli aviomieheltäni: ”Mene yksin koiran kanssa sinne metsään. ” Ja niinhän minä menin. Yksin metsässä kulkiessa olin itse vastuussa koirasta ja metsästystilanteiden lukemisesta. Minun oli itse opeteltava löytämään hyvä ja turvallinen ampumapaikkakin. Kaksin koiran kanssa kulkiessa keskittyy vain ja ainoastaan koiraan sekä yhteistyöhön sen kanssa. Silloin malttaa tarkkailla kaikkia niitä pieniä hienouksia, joita koira työskennellessään esittelee.  Metsästäjästä ja koirasta tulee työpari. Molemmat ymmärtävät toistensa liikkumista, ja molemmat oppivat jokaisesta riistakosketuksesta. Ne kerrat, kun koira ilmestyy näkymättömistä luokseni hakemaan minua kaveriksi takaisin löytämänsä riistan luo, ovat hetkistä sykähdyttävimpiä. Parhaimmillaan koira takaisin linnun luo mennessään sovittaa vauhtinsa minulle sopivaksi ja varmistaa vielä taakseen välillä vilkuillen, että pysyn mukana. Jos vielä onnistun ampumaan riistan saaliiksi koiran hienon työskentelyn pääteeksi ja palkinnoksi, en hienompaa hetkeä keksi.
 

Kaksin koiran kanssa kulkiessa keskittyy vain ja ainoastaan koiraan sekä yhteistyöhön sen kanssa. Silloin malttaa tarkkailla kaikkia niitä pieniä hienouksia, joita koira työskennellessään esittelee.  Metsästäjästä ja koirasta tulee työpari.


Tämän takia vietän paljon vapaa-aikaa metsässä, vaikka pienriistan jahtikausi ei olisikaan käsillä. Liikun luonnossa lähes päivittäin koirien irtipitoaikana koiriemme kanssa. 
 

Koetoiminta tukee metsästyskoiraharrastusta

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut erilaisista käyttökoirista ja niiden käyttöominaisuuksista. Mannermaiset kanakoirat, joihin lyhytkarvainen saksanseisojakin lukeutuu, ovat koulutettavia metsästyskoiria. Oivalsin jo harrastuksen alkumetreillä, että mannermaisten kanakoirien erikoiskokeiden (KAER) säännöt ovat itse asiassa ohjenuora koiran koulutukseen. Minua ei tarvinnut pitkään houkutella käymään KAER-kokeessa ensimmäisen koiramme kanssa, sillä olinhan pyrkinyt kouluttamaan koiraamme siten, että se osaisi ne asiat, joita kokeissakin koiralta edellytetään. Harrastuksen alkutaipaleella kokeista sai myös ison repullisen vinkkejä ja näkemyksiä oman koiran eteenpäin viemiseen.

KAER-kokessa Pudasjärvellä. Koepäivät ovat mukavia päiviä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ne ovat tuoneet itselleni paljon oppia erilaisista koirista ja metsästyksestä mannermaisen kanakoiran kanssa.
KAER-kokessa Pudasjärvellä. Koepäivät ovat mukavia päiviä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ne ovat tuoneet itselleni paljon oppia erilaisista koirista ja metsästyksestä mannermaisen kanakoiran kanssa.


Mannermainen kanakoira on ennen kaikkea metsästyskoira, ja se tarvitsee johdonmukaisen, metsästykseen tähtäävän koulutuksen. Koesääntöjen mukaan koulutettu koira on miellyttävä kumppani jahdissa, ja täyttää yleensä parhaiten eettisen metsästyksen kriteerit. Pelkästään koeharrastusta varten ei metsästyskoiraa mielestäni pitäisi koskaan hankkia.

KAER-kokeet ovat metsästyskokeita, joiden tarkoituksena on saada tietoa koirien metsästysominaisuuksista jalostusta varten ja edistää koirien metsästyskäyttöä. Kokeet tarjoavat myös ympäristön, jossa koiraharrastajat pääsevät vaihtamaan kokemuksia ja ystävystymään samanhenkisten ihmisten kanssa.

Kokeissa koiria arvostelee Kennelliiton hyväksymä kanakoirien erikoiskokeiden ylituomari. Tuomari arvioi jokaista koiraa kerrallaan ja antaa näkemänsä perusteella arvion koiran metsästysominaisuuksista ja yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Siellä arvioidaan myös koirien haku riistan löytämiseksi sekä riistatyö maastossa olevalla villillä riistaeläimellä. Lisäksi kokeillaan koeluokista riippuen nouto, tiedotus, vesityö ja jälkityö. Kokeissa kiinnitetään myös huomiota koiran luonteeseen sekä toimintaan sen kohdatessa petoeläimiä. Kokeita järjestetään pellolla, metsässä ja tunturissa. 

Koetuloksen lisäksi kokeissa kirjataan koirien metsästysominaisuuksia numeerisilla arvoilla. Esimerkiksi hausta arvioidaan: hakuvauhti, hakutekniikka (tuulen ja maaston käyttö) ja vainuamistapa. Lisäksi arvioidaan, miten koira käyttäytyy tavatessaan riistaa: seisontaherkkyys, eteneminen ja käyttäytyminen riistan karkoittuessa, metsästyshalu sekä monia noutoon liittyviä ominaisuuksia. Tämä tieto on jalostuksellisesti merkityksellistä. Vaikka koira saisi tulokseksi nollan tai minkä tahansa palkinnon, ominaisuudet tulevat aina kirjatuksi, mikäli koepäivän aikana ominaisuus on pystytty toteamaan. 

Lisäksi koepäivän tapahtumista kirjoitetaan sanallinen kertomus. Pelkästään mannermaisten kanakoirien erikoiskokeissa tehdään vuosittain liki 2000 laatuarvostelua koirista. Saadut tiedot tallennetaan sekä Saksanseisojakerhon tietokantaan että Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Näin arvokas tieto on kaikkien tavoitettavissa. Kuka tahansa löytää jokaisen kokeessa käyneen koiran koekertomukset ja voi hyödyntää tietoja esimerkiksi jalostussuunnitelmia tehdessään. Kokeet auttavat varmistamaan, että meillä on jatkossakin hyvinvoivia, terveitä ja hyvillä metsästysominaisuuksilla varustettuja metsästyskoiria.
 

Kokeet auttavat varmistamaan, että meillä on jatkossakin hyvinvoivia, terveitä ja hyvillä metsästysominaisuuksilla varustettuja metsästyskoiria.


Kokeisiin osallistuminen on tarjonnut minulle mukavaa jännitystä, niin onnistumisen iloa kuin pieniä pettymyksenkin hetkiä - ennen kaikkea oppia lajista ja koirista. Suuri kiinnostukseni käyttökoiriin, niiden ominaisuuksiin sekä metsästyskoiraharrastukseen on vienyt minut niinkin mukanaan, että kouluttauduin KAER-koetoimitsijaksi heti metsästysharrastukseni alkuvuosilla liki 15 vuotta sitten. Muutama vuosi sitten valmistuin ylituomariksi. Koetoimitsijaksi voi ja kannattaa kouluttautua, jos kokeiden järjestäminen kiinnostaa. Koetoimitsijana pääsee näkemään aitiopaikalta erilaisia koiria ja ohjaajia.
 

Saksanseisojakerhon Ladies’ Trial -kilpailun voitto
Kokeiden ohella Saksanseisojakerho järjestää muutamia vuosittain toistuvia kilpailuja. Kilpailuihin liittyy aina koirien laatuarvostelu kokeessa ja tämän jälkeen kokeessa parhaiten menestyneiden koirien järjestykseen laittaminen kilpailun sääntöjen mukaan. Yksi vuosittain toistuva kilpailu on Ladies’ Trial, joka on suunnattu naisohjaajille. Voitin sen vuonna 2019 koiramme Karpaleton Suokukan kanssa. Lajin parissa on paljon naisharrastajia ja Ladies’ Trial -kilpailu on erittäin suosittu. Vuonna 2019 osallistujia oli 60.


Metsästys on luonnosta ja yhteistyöstä koiran kanssa nauttimista

Itse metsästän pääasiassa metsämaisemissa. Riekkojahdissa tunturissa käyn muutaman kerran vuodessa. Kotikuntani Pudasjärvi tarjoaa erinomaiset puitteet koirien kanssa luonnossa liikkumiseen. Riekko, teeri, pyy, metso ja jänis ovat tuttuja näkyjä kotipihallakin. Mielestäni metsästys mannermaisella kanakoiralla on yksi koiramaailman hienoimpia esimerkkejä koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Minua ei lakkaa sykähdyttämästä metsästävän ja toimivan parivaljakon seuraaminen, saatika se onnistumisen tunteen kokeminen, kun oman koiran kanssa onnistuneita jahtihetkiä piirtyy muistoihin.
 

Mielestäni metsästys mannermaisella kanakoiralla on yksi koiramaailman hienoimpia esimerkkejä koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä.


Vaikka metsästysharrastus on tuonut mukanaan koetoimintaan osallistumisen niin osallistujana, koetoimitsijana kuin ylituomarinakin, lajin suola on itse metsästämisessä. Eniten nautin syksyisistä päivistä, kun saan kulkea itse kouluttamani koiran kanssa kahden pitkin korpimaita nauttien riistaintoisen koiran työskentelyn seuraamisesta ja yhteistyöstä koiran kanssa. Samalla luonnon ihmeitä ihmetellen. Nämä päivät tuntuvat aina siltä, kuin rahaa pankkiin laittaisi.

Ihminen on metsästänyt koko ihmiskunnan historian ajan henkensä pitimiksi. Vuosituhansien saatossa se on jalostanut ja kasvattanut metsästyksen avuksi erilaisia metsästyskoiria, joiden kirjo on laaja. Ken koskaan on saanut metsästää riistaverisellä metsästyskoiralla tietää, että näissä virtaa verenperintönä sammumaton metsästysvietti. Ainoa asia, mikä saa niiden silmiin sen tietyn loisteen, on metsästys. Miltä näyttääkään seisoja, kun se onnistuneen metsästyksen ja ammutun riistalaukauksen päälle pääsee noutamaan isännälleen tai emännälleen saaliin. Tai kuinka kajahtaakaan ajokoiran komea haukku pakkasaamuna, kun metsästäjän laskettua sen metsään tämä löytää jäniksen ajoon. Näinä hetkinä en pystyisi kuvittelemaan mitään, joka voisi tarjota näille hienoille koirille suurempaa tyytyväisyyden tunnetta kuin metsästys.

Monesti metsästä tullaan ilman saalista ja päivä on silti onnistunut. Koiran onnistunut työskentely ja luonnossa vietetty liikunnallinen päivä riittää tuomaan hyvän mielen ja tyytyväisyyden tunteen. Luonto tarjoaa metsästäjälle ja koiralle korvaamatonta hyvinvointia heidän kulkiessa usvaista suon reunaa hiljaisuudessa tai tarinoidessaan nuotiolla samanhenkisten ystävien kanssa.

 

Tämä blogi on osa Kennelliiton Metsästyskoiraharrastus tutuksi -kampanjaa, jonka tavoitteena on harrastusmuodon esittelyn lisäksi tuoda esiin ihmisen ja metsästyskoiran välisestä suhdetta sekä kertoa metsästyskoirarotujen käyttötarkoituksista niin historiassa kuin nykypäivänä.

Voit lukea lisää metsästyskoiraharrastuksesta täältä.

Sanna Kokko kasvattinsa kanssa tunturissa
Sanna Kokko

Sanna Kokko asuu Pudasjärvellä ja on aktiivinen käyttökoiraharrastaja. Hän on mannermaisten kanakoirien erikoiskokeen (KAER) ylituomari sekä kaiken kaikkiaan kokenut eränkävijä.

Lue myös