Kohtaamisia, vuorovaikutusta koiran kanssa - vai sittenkin ilman koiraa?

Arkista vuorovaikutusta koiran kanssa riittää koiranomistajan ja koiraperheen elämässä. Tehdään yhteisiä lenkkejä kävellen ja juosten. Päivittäin on myös niitä lenkkejä, joilla koira saa antaumuksella haistella tienvieren viestit ja vastata niihin. Pelataan palloa, rapsutellaan, harjataan. Kaikki yhteinen tekeminen vahvistaa ihmisen ja koiran suhdetta.

Yhdessä, iloisesti harjoiteltu kohtaamisen taito luo pohjan niin toimivalle katukäytökselle, julkisissa tiloissa liikkumiselle kuin sujuville harrastuksille ja näyttelyillekin. Arjessa opitaan taidot, joilla pärjätään sitten niin agilitykentällä, nenätyöskentelyssä kuin lukukoiranakin, tai ihan missä vaan.

Palkitsevia koira- ja ihmiskohtaamisia

Meillä kävely- ja juoksulenkkien sosiaalinen osuus pompahti melkein nollasta sataan, kun taloon tuli koira. Korona-aikana koiralenkkien merkitys kasvoi. Ulkona voi 2 metrin päästä hyvin jutella toisten koirakkojen kanssa, koirat sitten vähän lähempänä toisiaan. Alueen lasten elämään tuli kiltin, paksuturkkisen koiramme kanssa kivoja kohtaamisia kaiken ikävän korona- ja sotahässäkän keskelle.

Mikä olisi hauskempaa kuin pysähtyä lenkillä juttelemaan jonkun naapurustossa asuvan kanssa, kun koirat ovat tehneet aloitteen kuonotervehdykseen tai pikku leikkiin. Tämän onnistuminen edellyttää tietty, että koirat osaavat toimia keskenään fiksusti. Jos koira haukkuu, yrittää hypätä toisen koiran päälle tai muuta sellaista, on mukava juttuhetki mahdoton.

Vikahan ei ole riehuvassa koirassa, vaan hihnan toisessa päässä. Kaverin koulutus ja sosiaalistaminen ovat jääneet puolitiehen. Tilanne ei korjaudu käskyillä tai kiskomalla koiraa niin, että sillä on etujalat ilmassa. Silloin voisi olla apua osaavasta koira-alan ammattilaisesta, jolla olisi myönteisiä keinoja omistajan ja koiran vuorovaikutuksen kohentamiseen.

Arkitaitojen harjoittelu

Hyvä hihnakäytös, kadulla ja sisätiloissa rauhallisesti kulkemisen taito, on jokaiselle koiranpoikaselle kullan arvoinen. Koira nauttii sosiaalisesta osaamisestaan. Se tietää, miten pitää toimia. Ainakin ihmisen kaveriksi jalostetulle paimenkoiralle, varmasti toki monille muillekin karvahännille, tämä on suuri ilo: osaan tehdä sen, mitä tuo ihminen haluaa.

Onnistumiset uusissa tilanteissa ja haasteellisissakin koira- ja ihmiskohtaamisissa palkitsevat paremmin kuin mitkään namit.

Kirjastokin on erinomainen paikka koiranpennun sosiaalistamiseen. Kun sinulla on koiranpentu, käy sen kanssa kirjastossa. Siellä on melko rauhallista, kuitenkin liikkuvia ihmisiä, ja aina löytyy myös joku, joka haluaa rapsuttaa pentua. Jos pentu ei vielä osaa rauhoittua riittävästi, julkisesta tilasta on aina helppo poistua takavasemmalle.

Minulle kirjastot ovat tärkeitä paikkoja. Olen kysynyt sähköpostilla luvan hyvin käyttäytyvän koiran kanssa kirjastoissa vierailemiseen, ja aina olen luvan saanut. Kirjastossa syntyi myös idea lukukoirakurssista, ja niinpä nyt olemme Kennelliiton lukukoirakko.

Sinä koirasi tärkein ihminen

Jokainen koira ansaitsee hyvää arkea ja yhteistä aikaa ihmisen kanssa ensimmäisestä tassuttelusta viimeiseen.

Ellei koiran kanssa lenkkeily ja eri paikoissa liikkuminen ole sinulle ilo, älä ota koiraa, vaan vaikka kissa. Kissa on lemmikki, joka on onnellinen sisäkissana tai lisäksi pienessä pihassa/aitauksessa ulkoillen.

Niin iso kuin pienikin koira tarvitsee päivittäiset reippaat lenkkinsä kohtaamisineen ja hajuineen. Jokainen koira tarvitsee myös sen päivittäisen opin, minkä kaduilla ja teillä saa autoista, työkoneista, ihmisistä ja erilaisista koirista.

Minkään kokoiselle koiralle ei riitä se, että se päästetään aidatulle takapihalle haahuilemaan ja tarpeitaan tekemään. Ylös, ulos ja koirasi kanssa lenkille, sinä koirasi tärkein ihminen!