Illalla viikkotreeneistä kotiin ajaessani en voinut olla miettimättä sitä, miten paljon saamme koiraharrasukseltamme ja miten pienestä on kiinni se, että voimme tästä ilosta toisille jakaa. Kun vain pysähdymme kohtaamaan toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, mitään muuttamatta, mutta itsestämme antaen, kirjoittaa Mirka Ekholm Kennelliiton kohtaamisten teemavuoden blogissa.
Koirani ihastuivat tyttöön ikihyviksi ja arvaan tunteen olleen molemminpuolinen. Kun lopulta kömmin autooni ja suuntaan kohti kotia, huomaan kohtaamisen liikuttaneen jotain syvällä minussa. Nälkä ja vessahätäkin olivat unohtuneet, kuvailee Ekholm kohtaamista nuoren tytön kanssa.
Seuraavalla viikolla kun jo aloittelemme koulutusta yhdistyksemme kentällä huomaan kentän laidalla pienen tutun tytönhahmon. Nostan kättäni tervehdykseen ja saan vastaukseksi ujon kädenheilautuksen, hän kirjoittaa.
Koiraharrastaja edustaa aina niin lajiaan, yhdistystään kuin harrastustaankin, muistuttaa Ekholm.
Mirka Ekholmin blogikirjoituksen voi lukea täältä.
Tutustu myös muihin teemavuoden blogikirjoituksiin täällä.