Eläinavusteisen työn edistämisestä kustannustehokasta hyvinvointia

Jokainen, jolla on elämässään koiraystävä, tietää miten hyvältä tuntuu, kun nelijalkainen ystävä painaa päänsä luottavaisesti syliin ja heilauttaa häntää hyväksynnän merkiksi. Koirat kohtaavat meidät sellaisina kuin olemme - ne eivät luokittele meitä varallisuuden, taustan tai tittelien perusteella.

Ensimmäinen tanskandoggini Dino, Euro Power Diamond, toi 11,5 vuotta kestäneen elämänsä aikana valoa ja lohtua useammalle ihmisille enemmän kuin moni meistä ihmisistä kykenee koko elämänsä aikana. Dino oli lempeä jätti, jonka sydän oli kultaa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta se oli juuri niin - Dino teki töitä niin lastensuojelussa, vanhainkodissa, koulussa, kehitysvammayksikössä kuin erilaisissa tapahtumissakin. Hän mursi koiriin kohdistuvia ennakkoluuloja ja lempeästi auttoi koirapelkoisia oppimaan luottamusta eläintä kohtaan.

Muistan aina, miten eräässä lastensuojeluyksikössä, jossa vierailimme vapaaehtoisina, pieni poika halusi aina istua Dinon kanssa kalliolla vieri vieressä. Siellä poika jutteli Dinolle kuulumisensa ja kertoi myös sydäntä särkeviä asioita siitä, mitä oli elämässään joutunut kokemaan. Tuo sama poika ei puhunut sanaakaan ihmisille, ei lastenkodin aikuisille, ei minulle. Vain kerran viikossa Dinolle.

En unohda koskaan, kuinka vanhainkodissa dementiaosastolla asukkaat kyyneleet silmissä rapsuttivat jätin niskaa ja matkasivat muistoissaan oman lapsuuden viljapeltojen laitaan pystykorvan vierelle. Joka aamu eräs rouva tervehti Dinoa nimellä, mutta kysyi minulta päivittäin kuka olen. Eläinystävä jätti erilaisen muistijäljen.

Tai miten lastensuojelun erityisyksikössä oli aina rauhallinen yövuoro kun Dino oli mukana. Vaikeiden mielenterveys-, päihde- ja väkivaltaongelmien kanssa kamppailevat nuoret kinasivat lähinnä vain siitä, kenen viereen Dino kömpisi nukkumaan ja tuomaan turvallisia unia. Lempeä jätti rauhoitti ympäristöään - kerran eräs nuori meinasi kiihtyä, mutta huomatessaan Dinon reagoiden vetäytymällä omaan turvapaikkaan, nuori kyykistyi ja sanoi lempeästi ”Sori, mä meinasin mokata mutta mä en halua, että sä pelkäät mua, ollaan ihan rauhassa eikö vaan?”

Tänään(kin) ikävöin Dinoa kovin. Hän opetti myös minulle paljon ja kulki rinnalla elämäni vaikeimpien aikojen läpi. Kun hyvästelimme edelliskesänä tiesin, että osa minusta matkaa hänen mukanaan sateenkaarisiltojen toiselle puolen. Sinne, missä perheemme muut edesmenneet doggi- ja eläinystävät jo odottivat.

Olen kuitenkin iloinen, että Dinon kokemuksen innoittamana ja yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa aloitteestani perustettiin Eduskunnan eläinavusteinen työryhmä. Siinä on jäseninä kansanedustajia lähes kaikista eduskuntapuolueista sekä kattava kirjo eduskunnan henkilöstöä ja alan asiantuntijoita yrittäjistä tutkijoihin ja palveluiden käyttäjistä virkamiehiin. Saan puheenjohtaa työryhmää yhdessä Pihla Keto-Huovisen (kok.) ja Kike Elomaan (ps.) kanssa.

Työryhmä pyrkii lisäämään tietoisuutta ja edistämään eläinavusteista työskentelyä, joka tarkoittaa hyvinvointia edistävää tai kuntouttavaa työskentelytapaa, jossa alan ammattilaisen työparina toimii eläin tai eläimiä. Sosiaali- ja terveysalan toimijat sekä kasvatus- ja opetustoimi hyödyntävät ja tekevät yhteistyötä mm. ratsastusterapian, koira-avusteisen työn ja terapiaeläintilojen kanssa.

Eläinavusteisen työskentelyn edistäminen valtakunnallisesti toisi palveluihin vaikuttavuutta, nopeuttaisi prosesseja, säästäisi kustannuksissa ja lisäisi työhyvinvointia. Alaa vaivaa kuitenkin potentiaalin hyödyntämättömyys. Toimintamuodon tunnettavuus on heikko päättäjien, palvelunostajien ja viranomaisten keskuudessa. Eläinavusteista työskentely muotoa ei nykyisellään tunnisteta omakseen, ja se rajaa palveluntarjoajien mahdollisuuksia toimia alalla.

Tarvitsisimme Suomeen sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisen hankkeen eläinavusteisuuden valtakunnalliseksi edistämiseksi. Eläinavusteinen työskentely kaipaa nykyistä selkeämpää määrittelyä sekä sääntelyä, jotta palveluiden saatavuutta voidaan yhdenvertaistaa ja alan potentiaalia laajemmin hyödyntää. Koulutusmahdollisuuksien laajuuksien, sisältöjen ja laatukriteereiden yhdenmukaistamista ja kehittämistä tulee selvittää. Sääntely toisi selkeyttä myös eläinavusteisuuden hankintaan kunnille ja hyvinvointialueille.

Eläinavusteista työtä tekevän eläimen hyvinvointiin ja toiminnan eettisyyteen on kiinnitettävä suurta huomiota. Työskentelymuoto vaatii ammattilaiselta paljon, mutta sen on havaittu vaikuttavan positiivisesti myös ammattilaisten työhyvinvointiin ja jaksamiseen esimerkiksi muuten kovin kuormittavilla sosiaali- ja terveysaloilla.

Olemme tilanteessa, jossa etsimme ratkaisuja Suomen inhimillisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta kriittisiin kysymyksiin. Meidän tulee aktiivisesti etsiä sosiaali- ja terveysalalle työskentelytapoja, jotka ovat mahdollisimman tehokkaita niin inhimillisestä kuin kustannustenkin näkökulmasta tarkasteltuna. Eläinavusteisen työ osana tätä ratkaisua on edistämisen arvoinen asia.

Koirat ovat arvokas osa tätä yhteiskuntaa - pidetään koiraystävistämme huolta ja laajennetaan mahdollisuuksia hyödyntää koirien tuomaa hyvinvointia yhteiskunnassa eläinten hyvinvoinnista tinkimättä.