Lukukoira työssään, assistentti mukanaan

Vartti lukukoiran kanssa

Ovella rapisee. Sieltä tulee pieni tyttö pinkissä takissa, riisuu lenkkareitaan. Vähän on jännää, kun ekaa kertaa tulee lukemaan ääneen koiralle. Mieleinen kirja löytyy pöydältä, ja hetken koiraa rapsuteltuaan tyttö alkaa lukea.

Lukukoira kuuntelee lukijaa omana itsenään, katsellen, nuuhkien ja rapsutuksista nauttien. Lukijan ei tarvitse pelätä lukevansa väärin tai liian hitaasti. Koira kuuntelee samalla tavalla sanoja työläästi etsivää kuin sujuvaakin lukijaa.

Luen omaa kirjaani seuraten koiraa toisella silmällä. Oma lukemiseni tuntuu viestivän sekä lukijalle että koiralle, että he saavat keskittyä toisiinsa. Koira on hihnassa koko ajan. Hetki on rauhallinen ja mukava.

Lukukoirailu on kivaa vapaaehtoistyötä

Lukukoiran ohjaajan rooli on olla taustalla, mahdollistaa ja puuttua tilanteeseen, jos apua tarvitaan. Lukutilanteessa kohdataan aina myös ihmisinä. Nyökkäys, hymy, pari sanaa; arkaa lukijaa voi rohkaista, hätäistä rauhoittaa, surullista ymmärtää pienin keinoin.

Koiran varaukseton, vilpitön kiinnostus ja hyväksyntä lämmittävät jokaista. Lapset osaavat kohdata tuttavuutta tekevän koiran hienosti. Jokainen käynti tuo iloa ja uutta mietittävää koirakolle, jonka juttu ei ole kilpailu.

Näiden ns. pehmeiden koiraharrastusten soisi näkyvän julkisuudessa nykyistä enemmän, ja tulevan myös koirapiireissä tutuiksi. Kaikki kunnia kilpailuhenkisille agilityille, näyttelyille ja erilaisille taitokisoille. Suuri osa koiranomistajista ja koirista ei kuitenkaan lämpene kilpailemaan. Silloin vaikkapa kaveri- ja lukukoirailu voi tuottaa hyvää mieltä ja kivoja kokemuksia niin koiralle kuin ihmisille.

Koira tukee lukemista, ihmiset mahdollistavat

Kennelliiton lukukoirat ovat yli 2-vuotiaita erilaisiin ihmisiin, paikkoihin ja tilanteisiin tottuneita koiria. Koiran ohjaaja osallistuu koiransa kanssa Kenneliiton kaksi päivää kestävälle lukukoirakurssille. Kun ohjaaja on käynyt kurssin ja koira on soveltuvuuden arvioinnin myötä saanut hyväksynnän lukukoiraksi, ohjaaja kyselee itse, missä kirjastossa, koulussa tms. kaivattaisiin lukukoiraa.

Lisää tietoa löytyy Kennelliiton lukukoirasivuilta.

Lukukoirana toimiva koira on tekijä, se kuuntelee lukijaa. Ohjaaja on avustaja, mahdollistaja. Aina mennään koiran ehdoilla. Tilanteen ymmärtävä ja tehtävästään mielissään oleva koira kuuntelee iloisin silmin ja kuono tarkkana. Lukukoirailu on terveen, hyvinvoivan ja erilaisista ihmisistä kiinnostuneen koiran harrastus. Jos koira on väsynyt tai levoton, lukukoirailun voi aina jättää tauolle. Ohjaaja tarvitsee kohtuullisesti tilannetajua ja hyvän tuntuman omaan koiraansa.

Käyntikohteen henkilökunta varaa tilan, tiedottaa ja markkinoi, kerää ilmoittautumiset ja pyytää lasten vanhemmilta luvan lapsen käynnille lukukoiran luona. Heidän pitää olla innostuneita asiasta, nähdä lukukoiran tarjoaminen hyvänä tapana laajentaa kirjaston palveluita. Sitoutunut ja innostunut yhteyshenkilö saa palvelun toimimaan kirjastossa sujuvasti.

Olen lukukoira, osaan tämän

Lukukoiraksi sopii koira, joka osaa rauhoittua ääneen lukevan lapsen tai aikuisen viereen. Koira voi olla iso tai pieni, minkä rotuinen tahansa. Tärkeintä on sen kyky sopeutua rauhalliseen tilanteeseen. Toistuvat rutiinit matkoineen, tuttuine paikkoineen, huivinlaittoineen auttavat keskittymään. Ennen tunnin, parin lukukoiratuokiota käydään lenkillä. Nami- tai muita konkreettisia palkintoja ei käytetä. Yhteinen tilanteessa onnistuminen palkitsee koiraa. Se saa myös runsaasti haleja ja rapsutuksia.

Jos näin pienellä panostuksella saa vähennettyä esiintymisjännitystä joltakulta, lisättyä rohkeutta ja innostusta lukea toiselle, niin tokihan tämä lukukoirahomma on hyvä juttu.